Yksinäinen Pariisissa

Juhani Aho: Yksin (1890) 

Yksin -pienoisromaani tuntuu yhä tuoreelta, päähenkilö yli 100 vuoden takaa tunnistettavalta.

Juhani Aho matkusti muutaman muun suomalaisen mukana 1889 Pariisiin, Euroopan taiteilijoiden kohtauspaikkaan, jossa parhaillaan oli menossa maailmannäyttely. Matkan kaunokirjallinen seuraamus oli 1890 ilmestynyt Yksin.

Kirja herätti suurta pahennusta. Sopimattomaksi koettua loppukohtausta kauhisteltiin. Ei olisi saanut olla liian ranskalainen, kansalliskirjailijan olisi toki pitänyt irtisanoutua turmeluksesta. Matka-apurahaa ei olisi saanut käyttää tällaiseen.

Turmelusta edusti loppukohtauksen lisäksi kirjan päähenkilön elämänasenne: vanhentuva poikamies on ollut ikuinen sitoutumaton, nautiskeleva ja kyyninenkin, heikko luonne. Kun hän löytää ihannenaisen, ystävänsä sisaren, uusi alku näyttää mahdolliselta. Mies ripustautuu tähän mahdollisuuteen, mutta nuori nainen ei kiinnostu hänestä. Murhettaan mies pakenee Pariisiin ja yksinäisenä jouluyönä päätyy paheisiin.

Niitäkin oli, jotka pitivät kirjaa edistysaskeleena suomalaiselle kirjallisuudelle. Kirjassa Aho kokeilee psykologisen romaanin rakennetta. Uutta on myös teoksen minä-kerronta. Päähenkilön havaintoja ja mielentiloja kuvataan hetki hetkeltä. Mies näkee Pariisin yksinäisyytensä ja murheensa läpi.

Rakkauden kohde kirjassa on kuva tosielämän Aino Järnefeltistä, joka sittemmin avioitui Jean Sibeliuksen kanssa. Lähipiiri tunnisti esikuvan ja oli kirjasta hämillään ja kiusaantunut. Kenestä saa kirjoittaa ja miten – tämä keskustelu on yhä ajankohtaista. 

Yksin aloittaa kaupunginkirjaston syksyn Kirjaillat. Kirjasta kokoonnutaan keskustelemaan pääkirjaston maakuntakokoelmahuoneeseen (3. kerros) tiistaina 3.9. kello 18. Tervetuloa mukaan! 

Heli

Hae Yksin kirjastosta.

Kuivan humoristinen dekkariklassikko

A.A. Milne:  Punaisen talon arvoitus (1922)

Kerran kirjaston dekkarihyllyn ohi kävellessäni silmiini osui kirja, jonka tekijä oli tuttu lastenosaston puolelta, nimittäin A. A. Milne, siis ”se Nalle Puhin kirjoittaja!”. Punaisen talon arvoitus alkoi kiinnostaa nimenomaan kuuluisan tekijänsä takia. Kävi ilmi, että Milne on kirjoittanut paljon muutakin kuin Nalle Puhit ja yhden dekkarin, muun muassa monia näytelmiä ja brittiläisen satiirilehden Punchin artikkeleita. Itse asiassa Milne oli hyvin kiusaantunut lastenkirjojensa saamasta suosiosta, eikä hän halunnut profiloitua vain lastenkirjailijaksi, jona jälkipolvet hänet tuntevat.

Dekkarit olivat Milnen intohimo, minkä hän tunnustaa auliisti Punaisen talon arvoituksen toisen painoksen esipuheessa. Tämä tyylilajin tuntemus huokuu koko kirjasta. Erityisen usein siinä viitataan Sherlock Holmesiin, johon kirjan päähenkilö, huoleton amatöörisalapoliisi Antony Gillingham, mielellään samaistuu piippua myöten.

Kaikki lähtee liikkeelle siitä, kun Punaisen talon isännän kauan Australiassa elänyt veli löydetään isännän työhuoneesta ammuttuna. Isäntä itse katoaa jäljettömiin. Paikalle sattumalta osunut herra Gillingham ryhtyy selvittämään tapausta, joka osoittautuu yllättävän kieroksi. Dekkarina Punaisen talon arvoitus on kevyt, Sherlock Holmes-mainen jännäri, joka vie lukijan mennessään. Milnen kuivan humoristinen kerronta etenee vaivattomasti ja loppuratkaisu pysyy hämärän peitossa lähes loppumetreille saakka, kuten hyvässä dekkarissa kuuluukin. 

Vuokko

Hae Punaisen talon arvoitus kirjastosta. 

Ylpeys ja ennakkoluulo - 200 vuotta nuori klassikko

Ylpeys ja ennakkoluulo, Jane Austenin kenties tunnetuin ja rakastetuin teos julkaistiin 28. tammikuuta vuonna 1813. Romaani osoittautui menestykseksi heti ilmestyttyään ja sen suosio on jatkunut vankkumattomana vielä tällekin vuosituhannelle – englanninkielistä teosta myydään edelleen vuosittain yli satatuhatta kappaletta. Suomeksi Ylpeys ja ennakkoluulo ilmestyi vuonna 1922.

”On yleisesti tunnustettu totuus, että naimaton varakas mies tarvitsee välttämättä rinnalleen vaimon.”
Jo romaanin aloituslauseessa ovat näkyvissä teoksen kattavat teemat; raha, avioliitto ja luokka. Kirjassa seurataan Bennettin perheen tytärten avioitumishuolia tiukan tapakulttuurin ja sosiaalisten ennakkoluulojen kahlitsemassa englantilaisessa maalaisylhäisössä. Tyttäret tulee saada naitettua varakkaisiin sukuihin, sillä perijää ei ole ja tästä tosiasiasta tytöt ovat tuskaisen tietoisia. Nuoret neidot yrittävät parhaansa mukaan taiteilla tosirakkauden ja kylmän järjen välimaastossa.

Päähenkilö Elizabeth on sisaruksista toiseksi vanhin, pisteliään älykäs, itsenäinen ja sanavalmis nuori nainen, jonka heikkoutena on taipumus tuomita ihmisiä liian kevyin perustein. Tarina lähtee liikkeelle Elizabethin ja herra Darcyn, rikkaan maanomistajan, epäonnisesta ensikohtaamisesta. Vastahakoinen pääpari ajautuu toistuvasti toistensa seuraan, josta tuloksena on kipakkaa sanailua ja kuohahtelevia tunteita. Kumpikin joutuu kuitenkin vähitellen tarkistamaan toista koskevia asenteita ja ennakkoluuloja.

Ylpeys ja ennakkoluulo luokitellaan helposti romanttiseksi viihdekirjallisuudeksi. Se ei kuitenkaan olisi kestänyt aikaa näin hyvin, ellei se sisältäisi muutakin kuin karamellista tunteilua. Jane Austenin romaaneissa oleellista ei ole niiden väistämätön onnellinen lopputulos, vaan polku, jota pitkin siihen päädytään. Hänen juonensa ovat yllättäviä ja monipolvisia; henkilöiden kohtalot risteävät kiinnostavilla tavoilla.

Tiesitkö, että voit lukea Ylpeys ja ennakkoluulo –romaanin e-kirjana alkuperäiskielellä ilmaiseksi? Pride and Prejudice löytyy sekä iTunesin ilmaisista e-kirjoista, että Gutenberg-projektin digitaalisesta kirjastosta.

Ylpeys ja ennakkoluulo -romaanista on tehty useitakin filmatisointeja, niistä kuuluisimpia vuonna 1995 ilmestynyt BBC:n tuottama tv-sarja, pääosissa Jennifer Ehle ja Colin Firth sekä vuoden 2005 elokuva, jonka pääparina oli Keira Knightley ja Matthew Macfadyen.

Kirjallisuuden puolella Elizabethin ja Darcyn tarinaa jatkoi 1990-luvulla Emma Tennant, jonka Pemberley ja An Unequal Marriage –teokset on suomennettu nimellä Epäsäätyinen avioliitto. Vastikään suomeksikin ilmestyi rikoskirjailijana tunnetun P. D. Jamesin Syystanssiaiset (A Death Comes to Pemberley), jossa tämä 92-vuotias paronitar tuo murhatapauksen keskelle Ylpeyden ja ennakkoluulon miljöötä.

Helen Fielding hyödynsi huippusuosion saavuttaneen Bridget Jonesinsa luodessaan Ylpeys ja ennakkoluulo –romaanin juonta. Mark Darcy, kirjan miespäähenkilö, nappasi nimensä suoraan teoksesta ja kun kirjasta aikoinaan tehtiin elokuva, oli vain luonnollista, että Mark Darcya näytteli monen mielestä ”se ainoa oikea Darcy” eli BBC:n sarjassa tunteita värisytellyt Colin Firth.

Juuri äskettäin kustannussopimuksen saanut Jo Baker kertoo Longbourn -romaanissaan tarinan Bennetin perheen alakerran väestä, lakeijan ja sisäkön välisestä romanssista, joka heijastelee Elizabethin ja Darcyn suhdetta. Kirja ilmestyy Englannissa syksyllä ja ilmeisesti elokuvaakin jo valmistellaan. Suomennosoikeuksia ei vielä ole hankittu, ruotsalaiset ehtivät edellemme.

Ja jos luulet jo lukeneesi kaiken Ylpeyteen ja ennakkoluuloon liittyen, niin kokeilepa vielä romaania, jossa sanan säilän lisäksi viuhuu myös zombien kauloja katkova miekka eli Seth Grahame-Smithin Austen –pastissi Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit.

Katariina

Hae Ylpeys ja ennakkoluulo kirjastosta.

Tarinoita pistooli ohimolla

Heinrich von Kleist: Locarnon kerjäläiseukko ja muita kertomuksia

Vaikka Kafkan ystäville voi vanhemmasta kirjallisuudesta suositella luettavaksi Heinrich von Kleistin novelleja. Lyhyen elämänsä aikana hän ehti kirjoittaa kahdeksan novellia, jotka ovat nyt kaikki saatavilla suomeksi. Locarnon kerjäläiseukko (2011) sisältää niistä seitsemän. Kuuluisin ja pisin novelleista, Mikael Kohlhaas, on ilmestynyt suomeksi 1951 ja 1962. Omana aikanaan 1800-luvun alussa tuntemattomaksi jäänyt Kleist kohotettiin seuraavalla vuosisadalla, mm. Franz Kafkan ja Thomas Mannin fanituksen ansiosta, saksalaisen kirjallisuuden klassikoksi.

Heinrich von Kleistin novelleissa ajaudutaan usein äärimmäisiin tilanteisiin, jotka laukeavat väkivaltaiseen loppuratkaisuun. Useammin kuin kerran aivojen ydinnesteet valuvat tarinan lopussa. Kevyimmästä päästä on tarina O:n markiisitar. Siinä markiisitar on tullut tietämättään raskaaksi. Hänet on pelastanut ritarillisesti raakalaisten käsistä eräs Kreivi F, joka ainoana tietää, ettei tämä lapsi siinnyt pyhästä hengestä. Kleistin aikaan tarinan nähtiin pilkkaavan neitseellistä sikiämistä. Tarina alkaa:

Leskeksi jäänyt, maineeltaan moitteeton nainen ja useamman hyvin kasvatetun lapsen äiti, O:n markiisitar, laittoi huomattavassa pohjoisitalialaisessa kaupungissa M:ssä lehtiin ilmoituksen, että oli tullut tietämättään siunattuun tilaan.

Uuden kokoelman suomennosta ehdittiin jo moittia Helsingin Sanomissa, mutta se on ihan luettava. Paikoin törmää käsittämättömiin lauseisiin, mutta on vaikea sanoa saksaa osaamattomana onko vika suomennoksessa. Omituista sen sijaan on laittaa kirjan alkuun esipuhe, joka sisältää huomattavia juonipaljastuksia. Samoin kummastuttaa että teoksen avaus- ja niminovelliksi on valittu lyhyt kummitustarina, joka ei ole Kleistia tyypillisimmillään.

Heinrich von Kleist (1777 – 1811) oli synkkyyteen taipuvainen nuorimies. 34-vuotiaana vuonna 1811 hän ampui rakastajattarensa ja itsensä. Lukiessa tarinaa Kihlaus Santo Domingossa tulee väistämättä mieleen, että ratkaisu ei ollut hetken mielijohde.

Juha

Hae Locarnon kerjäläiseukko kirjastosta.

Hae kaikki Kleistit kirjastosta.

Chandler pilkkoo sipulia

Mark Crick: Kafkan kanssa keittiössä - Maailman kirjallisuuden historia 14 reseptissä

Maistuisiko karitsa Raymond Chandlerin tapaan blondia odotellessa tai räävitön suklaakakku Irvine Welshin mukaan? Entä kuinka Odysseus monineuvo ruokkii riitaisat akhaijit tai kuinka Franz Kafkan K. selviää odottamattomista vieraistaan jääkaapin hohtaessa ahdistavaa tyhjyyttään. Brittiläinen valokuvaaja Mark Crick hämmentää maailmankirjallisuutta maistuvasti antiikista nykyaikaan. Pieni kirjanen sisältää 14 reseptiä tunnettujen kirjailijoiden tyyliin hämmennettyinä. Lue ja nauti. Näin Chandler kokkaa karitsaa:

"Vispilää ei ollut: niinpä nuijin kokkareet hajalle patukalla, kunnes tahna oli tasaista".

Marja-Kaisa

Hae Kafkan kanssa keittiössä kirjastosta.