Todenmakuista draamakomediaa

Derick Martini (ohj.): Lymelife

15-vuotiaan Scottin elämässä menee kaikki sekaisin. Hän on ollut aina ihastunut naapurin tyttöön, ja nyt näyttää, että tämä hakeutuu ihan muuhun seuraan. Äiti vaikuttaa sekopäiseltä, mutta tilanne näyttäytyykin eri valossa, kun ihaillun isän salaisuudet paljastuvat vihdoin Scottillekin. Ja isoveli, onko hän sittenkään sankari? Naapurin tytön perhe on myös murtumispisteessä: äiti ei kestä enää isää, joka on punkin aiheuttaman borrelioosin (eli Lymen taudin) vuoksi työkyvytön.

Perhekulissit romahtelevat, lapsuus on ohi. Aikuisten kipuilu näyttää nuorten silmissä absurdilta. Tästä koostuu sympaattinen ja aika todenmakuinenkin elokuva, joka sijoittuu 70-luvulle, tosin ajankuvaa ei ole erityisesti korostettu. Tarina perustuu käsikirjoittajan ja ohjaajan omiin nuoruuden kokemuksiin.

Lopussa näkyy sentään vähän valoa – vai näkyykö sittenkään? Asiat jäävät sen verran auki, että katsoja jää miettimään, mitä seuraavaksi.

Heli


Hae Lymelife kirjastosta.

Kasarikirja vie nostalgiselle matkalle 1980-luvulle

Henna-Kaisa Sivosen Kasarikirja vie sanoin ja kuvin värikkäälle matkalle 1980-luvulle, jota muistellaan erityisesti lasten näkökulmasta. Kasarikirjassa 1970- ja 80-luvuilla syntyneet nykyaikuiset kertovat lapsuutensa elämästä ja muistikuvista.

Muistatko vielä, millaisilla leluilla lapset leikkivät 80-luvulla? My Little Ponyt, Barbie-nuket ja Kaalimaan kakarat olivat suosittuja. Jos olet elänyt 80-luvulla, olet todennäköisesti pukeutunut neonvärisiin collegepaitoihin, hiihtareihin, ylisuuriin paitoihin ja pillifarkkuihin. Talvella ulkoleikkejä varten pukeuduttiin neonvärisiin toppahaalareihin, päässä oli tupsupipo ja jaloissa talvilenkkarit. Hiusmuodissa tytöt suosivat permanenttia, tupeerausta pöyhkeäksi ja hiukset laitettiin kiinni hiusdonitsilla. Pojat taas suosivat pysty- ja takatukkaa.

Lapset katsoivat televisiosta mm. Maija Mehiläistä, Peukaloisen retkiä, Taotaoa ja Olipa kerran elämä – sarjaa. 1980-luvun tv-ohjelmia olivat myös Spede Show, Hymyhuulet ja Pulttibois. Lastenkirjoja 1980-luvulla lukeneet muistavat varmasti Barbapapat, Miinan ja Manun, Pupu Tupunan ja Maikki Harjanteen Mintun. Vieläkö muistat, että kirjastokortit olivat pahvisia ja niihin kerättiin vuosileimoja? Kotiin saattoi tulla sellaisia lehtiä kuin Maailman vahvin nalle, Hippo, Kultapossu ja Vox. Tietokonepelejä pelattiin Commodore 64:lla.

Jos edellä mainitut asiat herättivät muistoja, kannattaa lähteä nostalgiselle matkalle Kasarikirjan avulla. Kirjaa voi lämpimästi suositella erityisesti 1980-luvulla lapsuutensa eläneille, mutta myös aivan kaikille, joita tuon ajan ilmiöt kiinnostavat.

Katja

Hae Kasarikirja kirjastosta.