Kahden veljeksen elämänmatka

E. L. Doctorow: Homer ja Langley (2013)

E. L. Doctorowin uusimmassa, tositapahtumiin perustuvassa romaanissa kuvataan kahden maailmasta eristäytyvän aikamiesveljeksen, Homerin ja Langleyn, elämää New Yorkin Viidennellä Avenuella.  Tarinan kertojana toimii nuoruudessaan sokeutunut Homer, joka kuljettaa lukijaa halki vuosikymmenten 1900-luvun Amerikassa.  Toinen veljeksistä, ensimmäisessä maailmansodassa mielensä tasapainon menettänyt Langley kerää neuroottisella vimmalla veljesten asuntoon kaikenlaista roinaa, mikä lopulta johtaa veljesten talon kaaosmaiseen tilaan.

Tapahtumien näyttämönä toimii veljesten hiljalleen rappeutuva talo, jossa veljekset asuvat kehdosta hautaan. Veljesten talossa vierailevat niin gangsterit kuin valtion virkamiehetkin, jotka tuovat tullessaan kulloisenkin vuosikymmenen ajanhengen. Näiden vierailijoiden kautta lukija pääsee kertaamaan viime vuosisadan merkittäviä historiallisia tapahtumia elävällä tavalla. Doctorowin romaani alkaa viime vuosisadan alusta, Homerin ja Langleyn vauraasta lapsuudesta, ja etenee vuosikymmen vuosikymmeneltä kohti nykyaikaa.

Suosittelen romaania lämpimästi sellaiselle lukijalle, joka nauttii rikkaasta kerronnasta ja monikerroksisista tarinoista, sillä Homerin ja Langleyn tarinan voi lukea eloisana kuvauksena kahden erikoisen veljeksen elämästä New Yorkissa tai allegorisena kuvauksena länsimaiden tilasta.

Anni

Hae Homer ja Langley kirjastosta.

Sumua ja loskaa

Philippe Claudel: Harmaat sielut & Varjojen raportti

Philippe Claudelin kaksi suomennettua kirjaa (suom. Ville Keynäs) ovat aiheiltaan ankaria. On kyse oikeudesta, totuudesta ja moraalista, viattomat voivat joutua kärsimään. Kirjojen kieli on visuaalista ja kaunista, kirjoja lukee siitä nauttien, vaikka niissä on paljon julmuutta, hämärää, sumua, ja loskaa.

Harmaat sielut (suom. 2006) tapahtuu ensimmäisen maailmansodan aikaan Koillis-Ranskassa. Pieni tyttö surmataan. Tapauksen mukavuudenhaluiset tutkijat haluavat saada jutun pikaisesti pois alta. Pikkukaupungin poliisilla on epäilynsä asiasta, hän ei hyväksy hyvä veli -verkostoa, joka tuntuu vaikuttavan päätöksiin. Ohessa kerrotaan monen kaupunkilaisen tarina. Myös poliisin ja hänen perheensä tarina kiertyy esiin, katkerinta hetkeä myöten. Taustalla julman sodan liepeet pyyhkivät kaupunkia, sen rujous tuppautuu kiusallisena näkyviin.

Varjojen raportti (suom. 2009) olisi helppo sijoittaa samoille seuduille toisen maailmansodan aikaan, mutta kirjailija ei kerro aikaa eikä paikkaa osoittaakseen, että tätä on tapahtunut ennenkin ja tapahtuu yhä. Pikkukylän miehet murhaavat yksissä tuumin kylään sodan jälkeen tulleen vieraan. Eräs kyläläisistä saa tapahtuman jälkeen tarjouksen josta ei voi kieltäytyä: hänen on kirjoitettava raportti, joka peittelisi jutun unohduksiin. Kirjoittajaksi valikoituu mies, jonka kyläläiset olivat sodan aikana keskuudestaan ilmiantaneet miehittäjille. Kovien kokemusten jälkeen mies oli vastoin odotuksia palannut pahamaineiselta leiriltä. Raportti valmistuu, mutta mies kirjoittaa salaa myös kylästä, itsestään ja rakkaistaan. Siitä, miten joudutaan ulkopuoliseksi, miten syrjään sulkeminen tiivistyy. Ja miten vieras, joka näyttää ihmisille heidän oman raadollisuutensa, on pakko poistaa päiviltä.

Philippe Claudel on paitsi kirjallisuudentutkija ja kirjailija, myös elokuvaohjaaja. Hänen elokuvansa Olen aina rakastanut sinua on myös hankittu kirjastoon. Se kertoo naisesta, joka opettelee elämään vankilasta vapautumisen jälkeen.

Heli

Hae Claudelit kirjastosta.

Sota ei ollut muistamisen arvoista aikaa

Sari Näre & Jenni Kirves (toim.): Ruma sota – Talvi- ja jatkosodan vaiettu historia (Johnny Kniga)

Oi! Mikä ihana sota taisi olla nimeltään joku 1970-luvun sotamusikaali. Jottei sodan rumempi puoli unohtuisi, seitsemän nuoremman polven tutkijan artikkelit on julkaistu nimellä Ruma sota – Talvi- ja jatkosodan vaiettu historia. Suomessahan on jo vuosikymmeniä julkaistu valtavat määrät kevyttä sotahistoriaa, mutta viime aikoina niissäkin on tartuttu kipeämpiin asioihin. On tullut tutkimuksia rintamakarkurien teloituksista ja yhteistyöstä Gestapon kanssa. Tieto-Finlandia –ehdokkaaksi päässyt ja jo hieman keskustelua aiheuttanut Ruma sota jatkaa sota-aikamme tabujen rikkomista. Kirjan soisi kuluvan muidenkin kuin sotahistorian harrastajien käsissä, koska se täydentää sitä kuvaa, mikä suurella enemmistöllä taitaa olla talvi- ja jatkosodasta elokuvien ja isoisän juttujen perusteella. Kaikkea se isoisäkään ei tiennyt tai pystynyt kertomaan, ainakaan selvin päin. Ja tämä vaikeneminen syineen ja seurauksineen on tavallaan kirjan artikkeleiden yli kantava teema. Artikkeleiden aiheita ovat metsäkaartilaiset, poliittisten vankien kohtelu, sensuuri ja propaganda (pojan uhraamisen vaatimus). Myöskään nälkää, viinaa, huumeita ja seksuaalista väkivaltaa ei jätetä käsittelemättä. Lopuksi käydään läpi sotaan osallistuneiden kirjailijoiden kokemuksia, jotka tiivistetään mottoon: ”Sota ei ollut elämisen eikä muistamisen arvoista aikaa”. Kirja on rankkaa luettavaa myös kuvituksen osalta, josta osan muodostavat sodan ruminta puolta näyttävät SA-kuvat.

Juha

Tarkista teoksen saatavuus kirjastossa.