Japanin ajatonta runoutta

Tuomas Anhava: Sateen ääni sillalla

Sateen ääni sillalla on hieno otos Tuomas Anhavan suomentamia tanka- ja haikurunoja. Kokoelma etenee kronologisesti 100-luvulta nykypäivään. Tankat, haikut ja pidemmät runot ovat omissa osastoissaan. Kaikista tunnetuista runoilijoista on lyhyt esittely kirjan lopussa.

Tanka ja haiku kirjoitetaan tavumäärältään tarkasti rajattuun runomittaan. Viisisäkeisissä ja 31-tavuisissa tankoissa ilmaisu ei ole yhtä pelkistynyttä kuin 17-tavuisissa haikuissa.

Japanilainen runous on ajatonta ja perustuu yleensä tarkkaan luontohavaintoon, josta avautuu hieno merkitysavaruus. Tanka ja haiku ovatkin tuokiokuvia, pysäytettyjä hetkiä, jotka vihjaavat enemmän ja monimerkityksellisemmin kuin vähistä sanoista voi suoraan lukea.

Piia

Hae Sateen ääni sillalla kirjastosta.

Runoja toivosta, elämänuskosta ja luottamuksesta

Terttu Tupala: Runo puhuu toivosta

Sattui käteen runokirja, joka puhuu toivosta, elämänuskosta ja luottamuksesta. Teoksen on toimittanut Terttu Tupala vuonna 1988 ja kirjassa on tunnettujen suomalaisten runoilijoiden tekstejä Aaro Hellaakoskesta, Isa Aspista Anna-Maija Raittilaan ja Tommy Tabermanniin.

Sivuja selatessa tulee vastaan runoilija Kari Mäkinen ja runo, joka alkaa sanoin ”Illuusiot laskeutuvat kuin kyyhkyt”. Runo löytyy myös toisesta kokoelmasta nimeltä ” Hämärässä kypsyy aamu” ja takakannessa on nuori mies, joka näyttää tutulta arkkipiispalta, joka tiedetään kirjallisuuden ystäväksi. Kari Mäkinen kirjoittaa lukukokemuksistaan Lukupiiri-blogissa osoitteessa http://evl2.fi/blogit/lukupiiri/ . Kannattaa vilkaista.

Irmeli

Hae Runo puhuu toivosta kirjastosta.