Muuri murtuu, maailma muuttuu

Per Petterson: Kirottu ajan katoava virta (2011)

Vaikka kirjan nimi ehkä kuulostaa konstikkaalta ja vakavalta, siihen kannattaa kuitenkin tarttua. Kirja on kiinnostava, kauniisti kirjoitettu ja sisältää vaivihkaa itseironista huumoria. Kirjailija Per Petterson sai tästä kirjasta Pohjoismaiden neuvoston palkinnon. Kiitospuheessaan hän mainitsi – paitsi että palkinnon antaminen oli neuvostolta kivasti tehty – että kirjan tapahtumilla ja hänen omalla elämällään on vissejä yhtymäkohtia.

Tarinan päähenkilö on Arvid, kohta nelikymppinen norjalaismies. Hän on nuoruudessaan ollut idealistinen maolainen ja luopunut opiskelupaikastaan ryhtyäkseen työläiseksi. Samalla hän on tullut rikkoneeksi välinsä äitiin, joka itse varmaankin unelmoi opiskelusta, mutta joutui omassa elämässään valitsemaan toisin. Nuoruusvuosina Arvid myös tapasi tytön, josta tuli hänen vaimonsa.

Kirjan nykyhetki sijoittuu vuoteen 1989, jolloin Berliinin muuri murtuu ja maailma muuttuu. Myös Arvidin maailmankatsomus on menettänyt perustansa ja idealismi kadonnut. Kaunis rakkauskin on hiipunut, avioliitto on käytännössä lopussa. Suurin turvattomuutta aiheuttava tekijä on kuitenkin se, että Arvidin äiti sairastuu vakavasti. Äiti matkustaa tekemään tiliä oman menneisyytensä kanssa, ja Arvidille tulee kiire korjata välit ja lausua tärkeät sillanrakennuslauseet. Ehtiikö hän tehdä sen?

Per Pettersonilta on suomennettu myös kirja Hevosvarkaat, joka katsoo taaksepäin vuoteen 1948. Kahden aikatason kirja luotaa nuoruuden taitekohtaa ja isäsuhdetta. Hieno kirja sekin. 

Heli

Hae Kirottu ajan katoava virta kirjastosta.

Kasarikirja vie nostalgiselle matkalle 1980-luvulle

Henna-Kaisa Sivosen Kasarikirja vie sanoin ja kuvin värikkäälle matkalle 1980-luvulle, jota muistellaan erityisesti lasten näkökulmasta. Kasarikirjassa 1970- ja 80-luvuilla syntyneet nykyaikuiset kertovat lapsuutensa elämästä ja muistikuvista.

Muistatko vielä, millaisilla leluilla lapset leikkivät 80-luvulla? My Little Ponyt, Barbie-nuket ja Kaalimaan kakarat olivat suosittuja. Jos olet elänyt 80-luvulla, olet todennäköisesti pukeutunut neonvärisiin collegepaitoihin, hiihtareihin, ylisuuriin paitoihin ja pillifarkkuihin. Talvella ulkoleikkejä varten pukeuduttiin neonvärisiin toppahaalareihin, päässä oli tupsupipo ja jaloissa talvilenkkarit. Hiusmuodissa tytöt suosivat permanenttia, tupeerausta pöyhkeäksi ja hiukset laitettiin kiinni hiusdonitsilla. Pojat taas suosivat pysty- ja takatukkaa.

Lapset katsoivat televisiosta mm. Maija Mehiläistä, Peukaloisen retkiä, Taotaoa ja Olipa kerran elämä – sarjaa. 1980-luvun tv-ohjelmia olivat myös Spede Show, Hymyhuulet ja Pulttibois. Lastenkirjoja 1980-luvulla lukeneet muistavat varmasti Barbapapat, Miinan ja Manun, Pupu Tupunan ja Maikki Harjanteen Mintun. Vieläkö muistat, että kirjastokortit olivat pahvisia ja niihin kerättiin vuosileimoja? Kotiin saattoi tulla sellaisia lehtiä kuin Maailman vahvin nalle, Hippo, Kultapossu ja Vox. Tietokonepelejä pelattiin Commodore 64:lla.

Jos edellä mainitut asiat herättivät muistoja, kannattaa lähteä nostalgiselle matkalle Kasarikirjan avulla. Kirjaa voi lämpimästi suositella erityisesti 1980-luvulla lapsuutensa eläneille, mutta myös aivan kaikille, joita tuon ajan ilmiöt kiinnostavat.

Katja

Hae Kasarikirja kirjastosta.