Muuri murtuu, maailma muuttuu

Per Petterson: Kirottu ajan katoava virta (2011)

Vaikka kirjan nimi ehkä kuulostaa konstikkaalta ja vakavalta, siihen kannattaa kuitenkin tarttua. Kirja on kiinnostava, kauniisti kirjoitettu ja sisältää vaivihkaa itseironista huumoria. Kirjailija Per Petterson sai tästä kirjasta Pohjoismaiden neuvoston palkinnon. Kiitospuheessaan hän mainitsi – paitsi että palkinnon antaminen oli neuvostolta kivasti tehty – että kirjan tapahtumilla ja hänen omalla elämällään on vissejä yhtymäkohtia.

Tarinan päähenkilö on Arvid, kohta nelikymppinen norjalaismies. Hän on nuoruudessaan ollut idealistinen maolainen ja luopunut opiskelupaikastaan ryhtyäkseen työläiseksi. Samalla hän on tullut rikkoneeksi välinsä äitiin, joka itse varmaankin unelmoi opiskelusta, mutta joutui omassa elämässään valitsemaan toisin. Nuoruusvuosina Arvid myös tapasi tytön, josta tuli hänen vaimonsa.

Kirjan nykyhetki sijoittuu vuoteen 1989, jolloin Berliinin muuri murtuu ja maailma muuttuu. Myös Arvidin maailmankatsomus on menettänyt perustansa ja idealismi kadonnut. Kaunis rakkauskin on hiipunut, avioliitto on käytännössä lopussa. Suurin turvattomuutta aiheuttava tekijä on kuitenkin se, että Arvidin äiti sairastuu vakavasti. Äiti matkustaa tekemään tiliä oman menneisyytensä kanssa, ja Arvidille tulee kiire korjata välit ja lausua tärkeät sillanrakennuslauseet. Ehtiikö hän tehdä sen?

Per Pettersonilta on suomennettu myös kirja Hevosvarkaat, joka katsoo taaksepäin vuoteen 1948. Kahden aikatason kirja luotaa nuoruuden taitekohtaa ja isäsuhdetta. Hieno kirja sekin. 

Heli

Hae Kirottu ajan katoava virta kirjastosta.

Kuolema uskonnottoman näkökulmasta

Kari Enqvist: Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat

Tässäpä lohduttavaa lukemista kaikille jumalattomille sydäntalven iltoihin. Kosmologi Kari Enqvist käy käsiksi kuolemaan ja uskontoon kirjassaan, joka on kirjaston luetteloijan painajainen. Teosta voisi kuvailla muistelmaksi, vanhempien sairauden kuvaukseksi, filosofiseksi teokseksi tai uskontokritiikiksi, mutta mukana on myös aimo annos tiede- ja sotahistoriaa erityisesti atomipommin osalta. Ateismi ja uskontokritiikki ovat olleet maailman kirjamarkkinoilla kovasti esillä viime vuosina. Suomeksikin on saatu hienoja kirjoja Richard Dawkinsilta, Pascal Boyerilta, Daniel C. Dennettiltä ja Christopher Hitchensiltä. Kari Enqvist liittyy joukkoon, vaikkei tunnustaudukaan ateistiksi vaan uskonnottomaksi. Hän haluaa jäädä ateisti – teisti -jaottelun ulkopuolelle. Uskonnottoman mielestä lause ”Jumala on olemassa” on mieletön. Huolimatta painavasta uskontokritiikistä, jossa Enqvist hieman Pascal Boyeria kärjistäen kuvaa uskontoa virukseksi, jolle toiset ovat vastustuskykyisempiä kuin toiset, kirjan parasta antia on koruton kuvaus isän kuolemasta ja äidin dementiasta. Enqvist on Suomessa harvinaista lajia; tiedemies, joka osaa kirjoittaa myös suurelle yleisölle. Tästä hyvästä hän sai Tieto-Finlandian vuonna 1999 tietoisuutta käsittelevästä kirjastaan Olemisen porteilla.

Juha

Hae Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat kirjastosta.