Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuolema. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuolema. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Maailman reunalla


Seita Vuorela: Karikko (2012)

Alussa on poika nimeltä Dimitri tai oikeastaan Mitja. Hän on äitinsä kanssa asuntoautolla matkalla jonnekin. Pojalla on myös veli Vladimir, joka ei paljoa puhu, katselee vain elokuvia. He päätyvät autollaan Land’s End -nimiselle leirintäalueelle. Kauemmaksi ei enää voi päästä, edessä aukeaa meri. Autoon on tullut vika, jonka korjaaminen kestää päivästä toiseen. Leirintäalueesta tulee matkan päätepiste.

Selviää, että Mitjan paras ystävä Noel on kuollut muutama viikko sitten. Oliko onnettomuus jonkun syytä? Hiljainen Vladimir muistelee omaa osuuttaan tapahtumien kulkuun. Suru ja syyllisyys vangitsevat pojat omiin maailmoihinsa.

Rannalla oleilee poikajoukkio kuin omana vihamielisenä heimonaan. Ovatko he lomalaisten lapsia? Mitja pääsee porukkaan mukaan. Selviää, että pojat suunnittelevat tulien sytyttämistä rannoille ja karille ajavien laivojen ryöstämistä. Mitja tapaa rannalla myös salaperäisen tytön ja ketun. Rannan pojat aikovat vangita tytön. Vähitellen veljesten tarina avautuu lukijalle ja rannan ja sen asukkaiden todellinen luonne paljastuvat.

Vuorelan hieno, monikerroksinen nuortenromaani sai tänä vuonna ensimmäistä kertaa jaetun Tulenkantaja-kirjallisuuspalkinnon. Aamulehden ja Tulenkantajien kirjakaupan palkinto tullaan jakamaan vuosittain kirjalle, jolla on parhaimmat mahdollisuudet menestyä myös ulkomailla. Seita Vuorela on aiemmin julkaissut useita nuortenromaaneja nimellä Seita Parkkola.

Marja-Kaisa

Hae Karikko kirjastosta.

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Surulla ei ole hintaa

Pauliina Vanhatalo: Korvaamaton


Pauliina Vanhataloa on sanottu suomalaisen työelämän ja yhteiskunnan tarkkanäköiseksi kuvaajaksi. Hänen uusin romaaninsa, oikeuslaitoksen maailmaan sijoittuva Korvaamaton vahvistaa tätä käsitystä luomalla vakuuttavan kuvan käräjäoikeuden arkipäivän toiminnasta.
Oikeustapaukset rakentavat kiinnostavan taustan tarinalle naisen elämän kipukohdista. Päähenkilö Aamu Mikkola joutuu tuomarina pohtimaan, miten ihmisten kokemat vääryydet hinnoitellaan rahassa, samalla kun hän yrittää selviytyä omasta tragediastaan. Aamu on kokenut kipeän menetyksen, eikä sen jälkeen ole kyennyt jatkamaan elämäänsä uusperheen äidin korvikkeena ja arjen pyörittäjänä. Raskaan tien kuljettuaan Aamu huomaa, että suurestakin surusta voi selviytyä, mutta voiko sen jälkeen enää rakastaa?

Tuula

Hae Korvaamaton kirjastosta

perjantai 20. toukokuuta 2011

Kolme varjoa seuraa lasta

Ranskalaisen Cyril Pedrosan sarjakuva Kolme varjoa on kertomus pelottavasta asiasta: lapsen menettämisestä. Pedrosa kertoo ystäväperheensä kokemuksia seuranneena, miten vaikeaa asiaa voi yrittää torjua tai väistää, mutta joskus on pelot vain kohdattava. Kolme varjoa kuvaa erityisesti isän kokemuksia ja tunteita. Suuren ja voimakkaan miehen on vaikea hyväksyä väistämätöntä.

Pedrosa on sijoittanut tarinansa kaukaiseen menneisyyteen, jossa onnellinen pikku perhe asuu puutarhansa keskellä. Kun kolme varjoa alkaa seurata lasta ja tulla yhä lähemmäs, on tehtävä jotain. Tarina kääntyy välillä vauhdikkaaksi seikkailuksi ja saa myyttisiäkin piirteitä.

Kirjaa selaillessa ensin hämmentää se, että kuvat on piirretty niin monenlaisin tyylein. Lukiessa huomaa, että tilanteet ja tunteet, joihin tarina henkilönsä (ja lukijan) vie, vaativat erilaisia tyylejä. Kertomus on surullinen, mutta ei ollenkaan lohduton.

Heli

Hae Kolme varjoa kirjastosta

tiistai 19. lokakuuta 2010

Ihan kakaroita

Patti Smith: Ihan kakaroita

Kesällä 1967 John Coltrane kuoli. Se oli myös hippien ja rakkauden kesä. New Yorkissa kaksi nuorta taiteilijaksi pyrkivää tapaa toisensa. Tästä lähtien he kulkevat yhdessä tehden sekalaisia hommia, jotta saavat vuokrat ja ruoan maksettua. Toinen etsii arvokkaita painoksia divareista ja myy niitä kalliimmalla eteenpäin. Toinen etsii itseään myymällä itseään lomalla oleville merimiehille. Siitä huolimatta tämä on rakkaustarina. New Yorkissa tehdään taidetta ja pyöritään Andy Warholin hovin liepeillä, hotelli Chelseassa, 42. kadulla ja mesenaattien rikkaissa kodeissa. Päähenkilöiden elämä risteää Janis Joplinin, Allen Ginsbergin ja muiden 1970-luvun taiteilijoiden kanssa.

Lopuksi toisesta tulee runoilija ja rock-tähti. Toinen astuu kaapista ulos maailmankuuluksi valokuvaajaksi ja aidsin uhriksi. Ennen valokuvaajan kuolemaa runoilija lupaa hänelle kertoa heidän – Patti Smithin ja Robert Mapplethorpen – tarinan, ja se on tämä taiteilijaksi tulemista hienosti kuvaava kirja.

Patti Smith (1946–) aloitti runoilijana, mutta huomasi lausuessaan tarvitsevan usein säestystä tuekseen. Hänen ensialbuminsa Horses (1975) on yksi rockin vaikutusvaltaisimmista levyistä. Ikonisen kansikuvan on ottanut Robert Mapplethorpe. Smith levyttää yhä ja julkaisee myös runoja. Uusin runokokoelma Viattomuuden tunnusmerkit on saatavilla myös suomeksi.

Robert Mapplethorpe (1946–1989) teki ensin kollaaseja, kunnes löysi Polaroid-kameran, jolla alkoi ikuistaa itseään ja ystäviään. Myöhemmin hänen kuviensa aiheita olivat kukat, mustavalkoiset (homo)eroottiset asetelmat ja taiteilijoiden muotokuvat. Teos hänen kuvistaan löytyy myös kirjaston kokoelmista.

Juha

Hae Patti Smithin Ihan kakaroita kirjastosta.

Hae kaikki Patti Smithin levyt ja kirjat kirjastosta.

keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Kuolema uskonnottoman näkökulmasta

Kari Enqvist: Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat

Tässäpä lohduttavaa lukemista kaikille jumalattomille sydäntalven iltoihin. Kosmologi Kari Enqvist käy käsiksi kuolemaan ja uskontoon kirjassaan, joka on kirjaston luetteloijan painajainen. Teosta voisi kuvailla muistelmaksi, vanhempien sairauden kuvaukseksi, filosofiseksi teokseksi tai uskontokritiikiksi, mutta mukana on myös aimo annos tiede- ja sotahistoriaa erityisesti atomipommin osalta. Ateismi ja uskontokritiikki ovat olleet maailman kirjamarkkinoilla kovasti esillä viime vuosina. Suomeksikin on saatu hienoja kirjoja Richard Dawkinsilta, Pascal Boyerilta, Daniel C. Dennettiltä ja Christopher Hitchensiltä. Kari Enqvist liittyy joukkoon, vaikkei tunnustaudukaan ateistiksi vaan uskonnottomaksi. Hän haluaa jäädä ateisti – teisti -jaottelun ulkopuolelle. Uskonnottoman mielestä lause ”Jumala on olemassa” on mieletön. Huolimatta painavasta uskontokritiikistä, jossa Enqvist hieman Pascal Boyeria kärjistäen kuvaa uskontoa virukseksi, jolle toiset ovat vastustuskykyisempiä kuin toiset, kirjan parasta antia on koruton kuvaus isän kuolemasta ja äidin dementiasta. Enqvist on Suomessa harvinaista lajia; tiedemies, joka osaa kirjoittaa myös suurelle yleisölle. Tästä hyvästä hän sai Tieto-Finlandian vuonna 1999 tietoisuutta käsittelevästä kirjastaan Olemisen porteilla.

Juha

Hae Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat kirjastosta.

tiistai 9. kesäkuuta 2009

Sarjakuvaa sitoutumiskammosta

Manu Larcenet: Pieniä voittoja (WSOY)


Ranskalaisen nykysarjakuvan helmiin kuuluva Manu Larcenet (s. 1969) pohdiskelee Pieniä voittoja –sarjakuvassaan elämän perimmäisiä kysymyksiä. Päähenkilö, kolmekymppinen Marco taistelee sitoutumiskammoa ja paniikkihäiriötä vastaan, työskentelee idealistisena ja kunnianhimoisena, mutta ajoittain työhönsä kyllästyvänä valokuvaajana ja tekee tiliä suhteestaan vanhenevaan isäänsä. Larcenet piirtää tätä puhuttelevaa, syvällistä ja lämminhenkistä tarinaa persoonallisella, selkeällä tyylillään. Pieniä voittoja on julkaistu suomeksi kolmen albumin verran, mutta jatkoa seuraa vielä, sillä Ranskassa on edetty jo neljänteen, sarjan päättävään osaan.

Anna

Tarkista teosten saatavuus kirjastossa.