Onko parempi elää toivossa vai todellisuudessa?

Viimeinen lainavinkki ennen kirjastojen kolmen viikon sulkua on Sarah Blaken Jos saat tämän kirjeen (2013).  Kirjassa eletään 1940-luvun alkua, Euroopassa sodan keskellä ja Yhdysvalloissa vielä odottavalla kannalla. Kolme erilaista naista, Iris, Frankie ja Emma kokevat sodan vaikutukset kukin omalla tavallaan. 

Iris hoitaa postitoimistoa amerikkalaisessa pikkukaupungissa Franklinissa. Hänen käsiensä kautta kulkevat kaikki kaupunkiin saapuvat ja sieltä lähtevät viestit rakkaudentäyteisistä kirjeistä huonoja uutisia sisältäviin sähkeisiin. Yksi postin vakioasiakkaista on Emma, joka pitää toivoaan yllä kirjoittamalla joka päivä Lontoossa haavoittuneita hoitavalle lääkärimiehelleen Willille. Radiotoimittaja Frankie puolestaan välittää amerikkalaisille todentuntuisia raportteja tavallisten ihmisten kohtaloista Lontoon pommitusten keskellä.

Sattuma heittää Frankien ja Willin yhdeksi yöksi samaan pommisuojaan. Heidän lyhyt kohtaamisensa johdattaa Frankien myöhemmin etsimään Emman käsiinsä pohtien vaikeaa päätöstä, kertoako tälle totuus vai ei. Myös Iris joutuu samaan tapaan kamppailemaan omatuntonsa kanssa Emmaa suojellakseen. 

Iris tunnusteli kirjettä taskussaan. Jos hän vei sen pois postin tiloista, eikö se ollut varastamista? Hän oli varas.

”Harry, jos sinä pystyisit suojelemaan toista ihmistä tuskalta, tekisitkö niin?”

Mies katsoi häntä. ”Millaiselta tuskalta?”

”Tekisitkö niin?” Iris toisti kireänä.

Harry kurtisti kulmiaan. ”Voiko toista suojella tuskalta?”

”Totta kai voi.”

”Millä tavalla?”

”Vaikenemalla. Pitämällä hänet pimennossa.”

…

”Asia on niin”, Iris sanoi äkkiä, uskaltamatta katsoa vierellä kulkevaan Harryyn, ”että pimennossa voi kasvaa kaikenlaista. Esimerkiksi rauhaa. Ja toivoa.” 

Tuula  

Kuuma kesä jazz-ajan New Yorkissa

Anna Godbersen: Jazztyttö peilaa, Ihania päiviä ja Illan pitkät varjot

Trilogia sijoittuu 1920-luvun lopun New Yorkiin, kiihkeän jazz-ajan viimeiseen kesään. Tarinan alussa ystävykset Cordelia ja Letty karkaavat maalta sykkivään ja häikäisevään suurkaupunkiin. Kummallakin on oma unelmansa tavoiteltavana. Letty tahtoo laulaa Broadwaylla, Cordelia puolestaan etsii isäänsä, rikasta viinatrokaria, jota ei ole koskaan tavannut. Tytöt huomaavat pian, että New Yorkilla on nurjempikin puolensa ja heidän tiensä eroavat joksikin aikaa.

Lettyn tie tähtiin ei ole mutkaton, eikä isänsä löytänyt Cordeliakaan säästy murheilta. Onneksi kesään mahtuu myös huolettomia hetkiä. Uuden ystävänsä Astridin kanssa tytöt kokevat seurapiirien joutilaita päiviä Long Islandilla ja kiihkeää yöelämää Manhattanilla. Tyttöjä piirittävät komeat miehet ja syntyy niin romansseja kuin sydänsurujakin. Kesän kääntyessä syksyksi kukin tytöistä on valinnut oman tiensä, mutta kohtalo ratkaisee, minne se heidät vie.

Aiemmassa romaanisarjassaan (Huumaa, Juoruja, Erheitä ja Hehkua) Anna Godbersen kuvasi kiehtovasti seurapiirielämää 1900-luvun taitteen New Yorkissa. Nyt on siis siirrytty 1920-luvun lopulle ja käydään savuisissa jazzklubeissa ja salakapakoissa, kohdataan tupakkatyttöjä ja gangstereita ja ajellaan automobiileilla. Godbersen taitaa niin ajan kuin henkilöidenkin kuvauksen, mikä tuo syvyyttä viihdyttävään lukukokemukseen.

Tuula

Hae Jazztyttö peilaa kirjastosta.

Kolme tarinaa toivosta, rakkaudesta ja ystävyydestä

Cecilia Samartin:  Señor Peregrino - Nora & Alicia - Kaunis sydän

Cecilia Samartin on kuubalaissyntyinen kirjailija, joka käsittelee kolmessa romaanissaan latinalaisamerikkalaisten siirtolaisten elämää Yhdysvalloissa. Tarinat ovat fiktioita, mutta Samartin tietää mistä kirjoittaa, sillä hän on itse perheineen paennut Fidel Castron hallintoa Kuubasta Yhdysvaltoihin.

Samartinin ensimmäinen romaani on Señor Peregrino. Tarinan päähenkilö on Jamilet, nuori meksikolainen nainen, jota syrjitään syntymämerkin vuoksi. Ahdasmielisen kotikylän asukkaat pitävät valtavaa verenpunaista merkkiä itsensä paholaisen tekosina. Jamilet pakenee Yhdysvaltoihin, saa työpaikan mielisairaalasta ja hoidettavakseen kiukkuisen señor Peregrinon. Hankalan alun jälkeen vanha espanjalaismies avautuu pikku hiljaa hoitajalleen. Hänen elämäntarinaansa kuunnellessaan Jamilet alkaa tarkastella omaakin elämäänsä uudesta näkökulmasta.

Toinen romaani Nora & Alicia on kertomus kahden tytön ystävyydestä ja kohtaloista Kuuban vallankumouksen melskeissä. Nora ja Alicia ovat serkukset ja parhaat ystävykset, joiden huolettoman elämän sisällissota ja Castron valtaannousu muuttavat peruuttamattomasti. Noran perhe pakenee Yhdysvaltoihin, kun taas Alicia jää perheineen Kuubaan. Ystävyys kestää, vaikka tyttöjen elämät kulkevat täysin erilaisiin suuntiin ja yhteydenpito on välimatkan ja sensuurin vuoksi vaikeaa.

Kaunis sydän on tarina Anasta, joka rakastettunsa kuolinvuoteen äärellä muistelee elämäänsä. Ana on paennut sodan jaloista El Salvadorista Yhdysvaltoihin ryhtyäkseen nunnaksi, mutta onkin päätynyt lastenhoitajaksi vauraaseen kalifornialaiseen perheeseen. Ana onnistuu tuomaan perheelle siltä puuttuvaa rakkautta ja iloa ja löytää lopulta myös oman onnensa.

Cecilia Samartin kirjoittaa koskettavasti ja saa lukijan kiintymään henkilöhahmoihinsa. Samalla kirjat tarjoavat lukijalle kurkistusikkunan latinalaisen Amerikan lähihistoriaan ja poliittisten selkkausten vaikutuksiin yksittäisten ihmisten ja perheiden elämään. Traagisista tapahtumista huolimatta Samartinin kirjat ovat selviytymistarinoita, jotka huokuvat lämpöä ja toivoa.

Tuula

Hae Cecilia Samartinit kirjastosta.

Surulla ei ole hintaa

Pauliina Vanhatalo: Korvaamaton


Pauliina Vanhataloa on sanottu suomalaisen työelämän ja yhteiskunnan tarkkanäköiseksi kuvaajaksi. Hänen uusin romaaninsa, oikeuslaitoksen maailmaan sijoittuva Korvaamaton vahvistaa tätä käsitystä luomalla vakuuttavan kuvan käräjäoikeuden arkipäivän toiminnasta.
Oikeustapaukset rakentavat kiinnostavan taustan tarinalle naisen elämän kipukohdista. Päähenkilö Aamu Mikkola joutuu tuomarina pohtimaan, miten ihmisten kokemat vääryydet hinnoitellaan rahassa, samalla kun hän yrittää selviytyä omasta tragediastaan. Aamu on kokenut kipeän menetyksen, eikä sen jälkeen ole kyennyt jatkamaan elämäänsä uusperheen äidin korvikkeena ja arjen pyörittäjänä. Raskaan tien kuljettuaan Aamu huomaa, että suurestakin surusta voi selviytyä, mutta voiko sen jälkeen enää rakastaa?

Tuula

Hae Korvaamaton kirjastosta

Yösyötöt vaihtuivat tarhapäiviin

Eve Hietamies: Tarhapäivä
Eve Hietamiehen Yösyötöstä tuttujen Antti ja Paavo Pasasen elämä jatkuu kirjan odotetussa jatko-osassa Tarhapäivä. Paavosta on kasvanut jo 5-vuotias tomera miehenalku ja Pasasen perheen elämä on asettunut tasaisiin uomiin – mitä nyt päiväkodin vaihtovaatteet, oman lelun päivät ja muut muistettavat asiat välillä aiheuttavat Antti-isälle harmaita hiuksia. Arkirutiinit rikkoo yllättäen uusi perheenjäsen Terttu, joka pikkutytön päättäväisyydellä tuo Pasasten miehiseen maailmaan lisää väriä – enimmäkseen vaaleanpunaista. Antin täytyy oppia taas uusia asioita, kuten mikä on brätzei ja mitä eroa on mekolla ja tunikalla. Puhumattakaan siitä, että täytyy muistaa kahden päiväkodin varavaatteet ja lelupäivät...

Eve Hietamies kirjoittaa jälleen mukaansatempaavaan tyyliin ja onnistuu löytämään huumoria sekä pienistä arkisista asioista että suuremmistakin ongelmista. Useimmat leikki-ikäisten vanhemmat tunnistavat varmasti tuttuja tilanteita tästä tarinasta, joka hyväntuulisuudellaan auttaa ehkä lukijaa kestämään taas omia arjen kiemuroitaan paremmin, ainakin yhden tarhapäivän verran.

Tuula

Hae Tarhapäivä kirjastosta
Hae muita Eve Hietamiehen teoksia kirjastosta

Koko maailma yhdessä huoneessa

Emma Donoghue: Huone

Viisivuotias Jack on syntynyt Huoneessa, jonka hän jakaa äitinsä kanssa. Hän liikkuu, leikkii, katsoo televisiota, syö ja nukkuu Huoneessa. Huone on Jackin koko maailma, kunnes äiti alkaa suunnitella pakoa – mutta minne? Eihän ulkopuolinen maailma ole todellinen? Tähän asti ainoa yhteys Huoneen ulkopuolelle on ollut Vanha Kehno, mies joka käy iltaisin tuomassa ruokaa Jackin piileskellessä vaatekomerossa.

Voisiko yhdessä huoneessa elää elämäänsä ja kasvattaa lapsensa? Vielä joitain vuosia sitten Emma Donoghuen romaani olisi tuntunut utopistisemmalta, mutta viime aikoina paljastuneet uutiset vuosia vangittuina eläneistä tytöistä saavat tarinan tuntumaan uskottavalta. Ahdistavasta aiheestaan huolimatta Huone ei ole synkkää luettavaa. Lapsen näkökulmasta katsottuna elämä Huoneessa on normaalia. Mielikuvitus avartaa ahtaita tiloja ja äidin rakkaus kantaa yli mahdottomienkin tilanteiden.

Tuula

Hae Huone kirjastosta

Apinat tv-kameroiden edessä

Sara Gruen : Apinatalo

Isabel Duncan on omistanut elämänsä bonobo-apinoiden kommunikaation tutkimukselle kielitutkimuslaboratoriossa. Kun laboratorio räjäytetään, bonobot pääsevät karkuun ja Isabel loukkaantuu. Vammoistaan toipuessaan Isabel etsii kadonneita bonoboja. Ratkaisu löytyy televisiosta: bonobot on suljettu taloon, jossa niitä kuvataan 24/7. Niiden ainoa yhteys ulkomaailmaan on tietokone, jolla ne tilaavat itselleen ruokaa ja tavaraa. Aluksi katsojat liimautuvat ruudun ääreen, vetonaulana etenkin bonobojen aktiivinen ja estoton seksielämä. Kun katsojaluvut kuitenkin alkuinnostuksen jälkeen notkahtavat, täytyy tuottajien keksiä uusia koukkuja yleisön mielenkiinnon ylläpitämiseksi.

Isabel seuraa apinataloa järkyttyneenä ja tekee kaikkensa saadakseen rakkaat bonobonsa pelastettua. Bonobojen kohtaloon pääsee vaikuttamaan myös toimittaja John Thigpen, joka on tavannut ne ennen räjähdystä ja ollut niiden taidoista hyvin vaikuttunut. Samalla John saa tilaisuuden pelastaa oma, alamäkeen valunut toimittajanuransa.

Apinatalo on ennen kaikkea viihdyttävää luettavaa, vaikka käsitteleekin ajankohtaisia ja koskettaviakin aiheita. Kirja koukuttaa heti alusta lähtien ja saa lukijan toivomaan, että bonoboille kävisi loppujen lopuksi hyvin. Sara Gruenin teksti on erittäin sujuvaa, kuten jo hänen ensimmäisessä teoksessaan Vettä elefanteille. Lukukokemus on kuitenkin erilainen, ja Apinatalo kannattaakin lukea itsenäisenä teoksena, ilman ennakko-odotuksia.

Tuula

Hae Apinatalo kirjastosta
Hae Sara Gruenin teokset kirjastosta

Rakkaudesta kirjoihin

Shaffer, Mary Ann: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville

Kirjat ovat lontoolaiselle Juliet Ashtonille rakkaita. Hän kirjoittaa työkseen ja penkoo vapaa-ajallaan mieluiten kirjakauppoja. Hän myös kiintyy omistamiinsa kirjoihin siinä määrin, että niistä luopuminen suorastaan kouristaa sydäntä. Jopa Julietin kihlaus on purkautunut kirjojen vuoksi, juuri kun hän on tehnyt tulevalle aviomiehelleen tilaa kotiinsa tyhjentämällä puolet keittiön laatikoista, komerosta, lääkearkusta ja kirjoituspöydästä.

Näin Robin istuvan kirjahyllyni edessä matalalla jakkaralla pahvilaatikoiden keskellä. Hän sulki juuri viimeistä laatikkoa liimanauhalla ja narulla. Laatikoita oli kahdeksan - kahdeksan laatikollista minun kirjojani oli suljettu vietäväksi kellariin! Hän kohotti katseensa ja sanoi: ”Hei, rakas. Älä välitä sotkusta, talonmies lupasi auttaa kantamaan nämä kellariin.” Hän nyökkäsi kirjahyllyjeni suuntaan ja sanoi: ”Eikö näytäkin hienolta?” Siihen ei ollut sanoja! En pystynyt kauhistukseltani puhumaan. Joka ainoa hylly, joilla oli ollut kirjoja, pursui urheilupalkintoja: hopeapokaaleja, kultapokaaleja, sinisiä ruusukkeita, punaisia nauhoja.

Eräs tietty kirja muuttaa nytkin Julietin elämän suunnan. Hänen aiemmin omistamansa esseekokoelma on päätynyt Guernseyn Kanaalisaarelle Dawsey-nimisen miehen käsiin. Dawsey janoaa lisää esseiden tekijän tuotoksia ja pyytää Julietilta kirjeitse apua niiden hankkimiseksi. Kirjeessä hän mainitsee kuuluvansa Kirjalliseen piiriin perunankuoripaistoksen ystäville, joka perustettiin porsaspaistin salaamiseksi toisen maailmansodan saksalaismiehityksen aikana. Kirjailijana Juliet vainuaa hyvän tarinan ja vastaa tälle tuntemattomalle miehelle. Miten porsaspaisti liittyy kirjalliseen piiriin ja miksi se piti salata? Entä mikä on perunankuoripaistos? Eipä aikaakaan, kun Juliet on tiiviissä kirjeenvaihdossa Dawseyn ja usean muun guernseylaisen kanssa. Kirjeiden välityksellä rakentuu kuva saarelaisten elämästä sodan ankarissa olosuhteissa, joista selviytymisessä on kirjoilla oma tärkeä osuutensa.

Guernseyn asukkaiden elävät ja välillä traagisetkin tarinat tempaavat mukaansa niin Julietin kuin lukijankin, ja omaperäisistä saarelaisista tulee molempien ystäviä. On kerta kaikkiaan pakko saada tietää, pelastuuko piirin perustaja Elizabeth keskitysleiriltä ja miten sujuu Julietin vierailu saarella. Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville on niitä kirjoja, joita ei malttaisi laskea käsistään. Ikävä kyllä se jäi tekijänsä Mary Ann Shafferin (1934-2008) ainoaksi.

Tuula

Hae Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville kirjastosta.