Virtuaalirakkautta sattumalta

Daniel Glattauer: Joka seitsemäs aalto

Emmin ja Leon tarina alkaa väärään osoitteeseen lähetetystä sähköpostista. He rakastuvat toisiinsa tapaamatta kertaakaan, rakastuvat toistensa sanoihin ja viestien luomiin kuvitelmiin. Emmi on naimisissa, Leo ei. Välillä kirjeenvaihto katkeaa, mutta he löytävät toisensa uudelleen ja päättävät lopulta tavata. Vastaavatko viestien synnyttämät kuvitelmat todellisuutta?

Vanhan uskomuksen mukaan joka seitsemäs aalto on muita voimakkaampi. Ensimmäiset kuusi aaltoa ovat ennakoitavia ja yllätyksettömiä, mutta seitsemäs on arvaamaton. Joskus se riistäytyy valloilleen, pyyhkäisee kaiken yli ja muuttaa kaiken uudeksi. Emmi ja Leo koettavat pyristellä irti suhteestaan. Kumpikin elää omaa elämäänsä tahoillaan, mutta kun seitsemäs aalto tulee, se uhkaa viedä virtuaalirakastavaiset mukanaan.

Kirja koostuu sähköpostiviesteistä, joita Emmi ja Leo lähettävät toisilleen. Kiehtova kerrontaratkaisu jättää paljon arvailun varaan, koska lukijalle näkyy vain se, mitä Emmi ja Leo sähköposteissaan kertovat. Kaiken muun saa kuvitella itse.

Itävaltalaisen Daniel Glattauerin (s. 1960) kirjoittama Joka seitsemäs aalto on jatkoa kirjalle Kun pohjoistuuli puhaltaa (Atena, 2011). Joka seitsemäs aalto on Glattauerin yhdeksäs romaani. Suomennettu häneltä on vain nämä kaksi. Kirjat kannattaa lukea järjestyksessä, aloittaen Kun pohjoistuuli puhaltaa –teoksesta.

Emmin ja Leon tarina on ainutlaatuinen. Samanlaista kirjaa ei ole, mutta perinteisempää virtuaalirakkautta on esimerkiksi Jane Greenin kirjassa Netti@deitti (Karisto, 2010) ja Anne B. Ragden teoksessa Satunnaista seuraa (Tammi, 2011). Ne ovat kuitenkin kevyempiä kuin Joka seitsemäs aalto, johon rakkausromaaneja yleensä lukematonkin lukija huomasi tempautuvansa mukaan. Tietoa ja vinkkejä nettideittailijalle tarjoaa Minni Niemelän ja Pasi Malmin kirja Nettideitit - uusi onni verkosta? (Tammi, 2011.) Siitä voisi olla apua niille, jotka eivät solmi virtuaalisuhdetta yhtä helposti ja vastaansanomattomasti kuin Emmi ja Leo.

Anna

Hae Kun pohjoistuuli puhaltaa kirjastosta. 
Hae Joka seitsemäs aalto kirjastosta.

Ian McEwan

Ian McEwan: Polte

Jossain vaiheessa jotkut kirjailijat muuttuvat omiksi suosikeiksi. Muutos voi tapahtua pikkuhiljaa. Saattaa vaatia kirjan tai kolmekin, ennen kuin alat odottaa kirjailijan uusinta teosta kieli pitkällä. Ian McEwanin kanssa minulla kävi niin, että nuorempana luin pari hänen ensimmäistä kirjaansa (Sementtipuutarha, Vieraan turva), joista tykkäsin, mutta sitten unohdin hänet 15 vuodeksi. Sitten vuonna 2005 käsiini sattui Amsterdam, joka oli sen verran mainio, että aika pian sen jälkeen ahmin Lauantain, Sovituksen ja Ikuisen rakkauden, jotka jysähtivät kukin vuorollaan kuin tiilikuorma olisi tippunut päälle. Sen jälkeen olen tietenkin lukenut hänen koko tuotantonsa, myös novellit, joita ei ole käännetty (ei parasta McEwania) ja pari lastenkirjaa. Tämän perusteella voin todeta, että McEwanin kestävimmän tuotannon muodostavat hänen romaaninsa (varsinkin 6 viimeistä), jotka onneksi ovat kaikki saatavilla suomeksi. McEwan on niitä harvoja nykykirjailijoita, joilla tyyli ja tarinankerronta ovat kauniisti tasapainossa. Kumpikaan ei kukoista toisen kustannuksella.

Ian McEwanin uusin romaani on nimeltään Polte (Solar, 2010). McEwan on tarttunut ajankohtaiseen aiheeseen – ilmastonmuutokseen ja aurinkovoimaan, mutta heittäytyy satiirikoksi. McEwania on pidetty vakavana kertojana, mutta komiikkakin on kurkkinut mm. Ikuisessa rakkaudessa. Poltteen päähenkilö on Nobelilla palkittu tiedemies, joka on voinut palkinnon saatuaan ottaa löysin rantein. Töissä uutta luovan tutkijan rooli on vaihtunut seminaarien juhlapuhujan rooliin. Kotona viides avioliitto on kriisissä, koska vaimo saa selville miehen suhteen ja löytää itse lohtua remonttimiehestä. Kuten usein McEwanin kirjoissa päähenkilön elämän sekoittaa jokin brutaali ryöpsähdys, mutta tällä kertaa se tarjoaa keinoja kaihtamattomalle tiedemiehelle mahdollisuuden uuteen nousuun. Polte on ehkä aiempaa keveämpi, mutta silti valioluokan mcewan.

Juha

Hae Polte kirjastosta.
Hae kaikki Ian McEwanin teokset kirjastosta.