Näytetään tekstit, joissa on tunniste avioliitto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste avioliitto. Näytä kaikki tekstit

tiistai 26. helmikuuta 2013

Ylpeys ja ennakkoluulo - 200 vuotta nuori klassikko

Ylpeys ja ennakkoluulo, Jane Austenin kenties tunnetuin ja rakastetuin teos julkaistiin 28. tammikuuta vuonna 1813. Romaani osoittautui menestykseksi heti ilmestyttyään ja sen suosio on jatkunut vankkumattomana vielä tällekin vuosituhannelle – englanninkielistä teosta myydään edelleen vuosittain yli satatuhatta kappaletta. Suomeksi Ylpeys ja ennakkoluulo ilmestyi vuonna 1922.

”On yleisesti tunnustettu totuus, että naimaton varakas mies tarvitsee välttämättä rinnalleen vaimon.”
Jo romaanin aloituslauseessa ovat näkyvissä teoksen kattavat teemat; raha, avioliitto ja luokka. Kirjassa seurataan Bennettin perheen tytärten avioitumishuolia tiukan tapakulttuurin ja sosiaalisten ennakkoluulojen kahlitsemassa englantilaisessa maalaisylhäisössä. Tyttäret tulee saada naitettua varakkaisiin sukuihin, sillä perijää ei ole ja tästä tosiasiasta tytöt ovat tuskaisen tietoisia. Nuoret neidot yrittävät parhaansa mukaan taiteilla tosirakkauden ja kylmän järjen välimaastossa.

Päähenkilö Elizabeth on sisaruksista toiseksi vanhin, pisteliään älykäs, itsenäinen ja sanavalmis nuori nainen, jonka heikkoutena on taipumus tuomita ihmisiä liian kevyin perustein. Tarina lähtee liikkeelle Elizabethin ja herra Darcyn, rikkaan maanomistajan, epäonnisesta ensikohtaamisesta. Vastahakoinen pääpari ajautuu toistuvasti toistensa seuraan, josta tuloksena on kipakkaa sanailua ja kuohahtelevia tunteita. Kumpikin joutuu kuitenkin vähitellen tarkistamaan toista koskevia asenteita ja ennakkoluuloja.

Ylpeys ja ennakkoluulo luokitellaan helposti romanttiseksi viihdekirjallisuudeksi. Se ei kuitenkaan olisi kestänyt aikaa näin hyvin, ellei se sisältäisi muutakin kuin karamellista tunteilua. Jane Austenin romaaneissa oleellista ei ole niiden väistämätön onnellinen lopputulos, vaan polku, jota pitkin siihen päädytään. Hänen juonensa ovat yllättäviä ja monipolvisia; henkilöiden kohtalot risteävät kiinnostavilla tavoilla.

Tiesitkö, että voit lukea Ylpeys ja ennakkoluulo –romaanin e-kirjana alkuperäiskielellä ilmaiseksi? Pride and Prejudice löytyy sekä iTunesin ilmaisista e-kirjoista, että Gutenberg-projektin digitaalisesta kirjastosta.

Ylpeys ja ennakkoluulo -romaanista on tehty useitakin filmatisointeja, niistä kuuluisimpia vuonna 1995 ilmestynyt BBC:n tuottama tv-sarja, pääosissa Jennifer Ehle ja Colin Firth sekä vuoden 2005 elokuva, jonka pääparina oli Keira Knightley ja Matthew Macfadyen.

Kirjallisuuden puolella Elizabethin ja Darcyn tarinaa jatkoi 1990-luvulla Emma Tennant, jonka Pemberley ja An Unequal Marriage –teokset on suomennettu nimellä Epäsäätyinen avioliitto. Vastikään suomeksikin ilmestyi rikoskirjailijana tunnetun P. D. Jamesin Syystanssiaiset (A Death Comes to Pemberley), jossa tämä 92-vuotias paronitar tuo murhatapauksen keskelle Ylpeyden ja ennakkoluulon miljöötä.

Helen Fielding hyödynsi huippusuosion saavuttaneen Bridget Jonesinsa luodessaan Ylpeys ja ennakkoluulo –romaanin juonta. Mark Darcy, kirjan miespäähenkilö, nappasi nimensä suoraan teoksesta ja kun kirjasta aikoinaan tehtiin elokuva, oli vain luonnollista, että Mark Darcya näytteli monen mielestä ”se ainoa oikea Darcy” eli BBC:n sarjassa tunteita värisytellyt Colin Firth.

Juuri äskettäin kustannussopimuksen saanut Jo Baker kertoo Longbourn -romaanissaan tarinan Bennetin perheen alakerran väestä, lakeijan ja sisäkön välisestä romanssista, joka heijastelee Elizabethin ja Darcyn suhdetta. Kirja ilmestyy Englannissa syksyllä ja ilmeisesti elokuvaakin jo valmistellaan. Suomennosoikeuksia ei vielä ole hankittu, ruotsalaiset ehtivät edellemme.

Ja jos luulet jo lukeneesi kaiken Ylpeyteen ja ennakkoluuloon liittyen, niin kokeilepa vielä romaania, jossa sanan säilän lisäksi viuhuu myös zombien kauloja katkova miekka eli Seth Grahame-Smithin Austen –pastissi Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit.

Katariina

Hae Ylpeys ja ennakkoluulo kirjastosta.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Ian McEwan

Ian McEwan: Polte

Jossain vaiheessa jotkut kirjailijat muuttuvat omiksi suosikeiksi. Muutos voi tapahtua pikkuhiljaa. Saattaa vaatia kirjan tai kolmekin, ennen kuin alat odottaa kirjailijan uusinta teosta kieli pitkällä. Ian McEwanin kanssa minulla kävi niin, että nuorempana luin pari hänen ensimmäistä kirjaansa (Sementtipuutarha, Vieraan turva), joista tykkäsin, mutta sitten unohdin hänet 15 vuodeksi. Sitten vuonna 2005 käsiini sattui Amsterdam, joka oli sen verran mainio, että aika pian sen jälkeen ahmin Lauantain, Sovituksen ja Ikuisen rakkauden, jotka jysähtivät kukin vuorollaan kuin tiilikuorma olisi tippunut päälle. Sen jälkeen olen tietenkin lukenut hänen koko tuotantonsa, myös novellit, joita ei ole käännetty (ei parasta McEwania) ja pari lastenkirjaa. Tämän perusteella voin todeta, että McEwanin kestävimmän tuotannon muodostavat hänen romaaninsa (varsinkin 6 viimeistä), jotka onneksi ovat kaikki saatavilla suomeksi. McEwan on niitä harvoja nykykirjailijoita, joilla tyyli ja tarinankerronta ovat kauniisti tasapainossa. Kumpikaan ei kukoista toisen kustannuksella.

Ian McEwanin uusin romaani on nimeltään Polte (Solar, 2010). McEwan on tarttunut ajankohtaiseen aiheeseen – ilmastonmuutokseen ja aurinkovoimaan, mutta heittäytyy satiirikoksi. McEwania on pidetty vakavana kertojana, mutta komiikkakin on kurkkinut mm. Ikuisessa rakkaudessa. Poltteen päähenkilö on Nobelilla palkittu tiedemies, joka on voinut palkinnon saatuaan ottaa löysin rantein. Töissä uutta luovan tutkijan rooli on vaihtunut seminaarien juhlapuhujan rooliin. Kotona viides avioliitto on kriisissä, koska vaimo saa selville miehen suhteen ja löytää itse lohtua remonttimiehestä. Kuten usein McEwanin kirjoissa päähenkilön elämän sekoittaa jokin brutaali ryöpsähdys, mutta tällä kertaa se tarjoaa keinoja kaihtamattomalle tiedemiehelle mahdollisuuden uuteen nousuun. Polte on ehkä aiempaa keveämpi, mutta silti valioluokan mcewan.

Juha

Hae Polte kirjastosta.
Hae kaikki Ian McEwanin teokset kirjastosta.

tiistai 24. marraskuuta 2009

Pakkalan muotokuva

Tuula Levon kirja Tuulenajama (2009) on hienovarainen muotokuva kirjailija Teuvo Pakkalasta. Pakkalan tunnetuin teos on Tukkijoella-näytelmä, hän on kuuluisa myös hienoista lapsinovelleistaan. Tuulenajama on ajaton kuvaus taiteen tekemisestä, kirjoittaminen oli Pakkalalle välillä nautintoa, välillä tuskaa. Romaani alkaa vasta Tukkijoella-näytelmän saavuttaman menestyksen jälkeen ja Pakkalalla on paineita kirjoittaa uusi menestysteos. Kirja käsittelee Pakkalan identiteetti- ja itsetunto-ongelmia suhteessa kirjailijuuteen. Alituinen rahapula ja huoli perheen elättämisestä pakottavat Pakkalan kuitenkin toimimaan myös kiertävänä köysikauppiaana ja yhteiskoulun opettajana.

Tuulenajama kuvaa lisäksi 1900-luvun alun Suomen historiaa ja kulttuuria. Lukija voi löytää tuttuja kirjailijoita, kuten Eino Leinon ja Juhani Ahon. Myös sisällissotaa sivutaan kirjassa, Pakkala joutuu sisällissodassa tahtomattaan valkoisten kenttäoikeuden kirjuriksi, koska kuuluu suojeluskuntaan. Romaani on lisäksi vahva avioliittoromaani, siinä kuvataan alati rahapulasta kärsivän kirjailijan ja kotirouvavaimonsa suhdetta. Pakkala oli sitä mieltä, että vaimonkin pitäisi olla töissä ja auttaa perheen elättämisessä. Kirjailija tunsi myös, ettei pystynyt tarjoamaan vaimolleen sellaista elämää, jota tämä olisi toivonut. Romaanissa kuvataan lisäksi lämpimästi Pakkalan suhdetta kahteen poikaansa.

Tiivistäen voisi sanoa, että Tuulenajama on kertomus kirjailijakutsumuksesta ja avioliitosta.

Tuulenajama on Tuula Levon neljäs romaani, aiemmin häneltä ovat ilmestyneet Neiti Soldan (2000), Kaksi nuoruutta (2001) ja Hyppytunti (2004). Neiti Soldan kertoo toisen suuren suomalaisen kirjailijan, Juhani Ahon, tarinan. Kirjassa kerrotaan Tilly Soldanin näkökulmasta hänen sisarensa Vennyn ja Ahon avioliitosta ja myös Tillyn rakkaudesta Ahoon, jolle hän synnyttää pojan.

Katja

Hae Tuulenajama kirjastosta
.

tiistai 9. kesäkuuta 2009

Omaelämäkerrallista Atwoodia

Margaret Atwood:Poikkeustila (Otava)


Kanadalaisen Margaret Atwoodin Poikkeustila on kirja, jota voi lukea luottavaisin mielin: tämä kirjailija osaa kertoa. Kirja koostuu novelleista, mutta sen voi hyvin lukea kuin romaanin täydentäen mielessään novellien väliset ”aukot”. Poikkeustilaa on pidetty omaelämäkerrallisena teoksena, vaikka se ei aivan yksi yhteen noudattelekaan kirjailijan elämää. Päähenkilönä novelleissa on Nell, jonka elämäntilanteita katsotaan viisaan etäisyyden päästä. Nell on vastuuntuntoinen, liiankin kiltti lapsi, joka kasvaa 1960-luvulla vaeltelevaksi nuoreksi aikuiseksi. Parisuhteessaan Nell joutuu sopeutumaan myös miehen aikaisempaan perheeseen, ja tuntee itsensä tässä kuviossa sivulliseksi. Vaikka perhesuhteet ovat ongelmaisia, ne ovat tärkeitä, esimerkiksi Nellin nuorempi sisar on kiinnostava hahmo. Tärkeitä ovat myös tarinat: vanha isä rakastaa tiettyä seikkailua, ja kun äiti alkaa hiipua pois, Nell yrittää herättää muistoja valokuvien ja tarinoiden avulla, mutta joutuu näkemään, etteivät ne enää tavoita.

Heli