A.A. Milne: Punaisen talon arvoitus (1922)
Kerran kirjaston dekkarihyllyn ohi kävellessäni silmiini osui kirja, jonka tekijä oli tuttu lastenosaston puolelta, nimittäin A. A. Milne, siis ”se Nalle Puhin kirjoittaja!”. Punaisen talon arvoitus alkoi kiinnostaa nimenomaan kuuluisan tekijänsä takia. Kävi ilmi, että Milne on kirjoittanut paljon muutakin kuin Nalle Puhit ja yhden dekkarin, muun muassa monia näytelmiä ja brittiläisen satiirilehden Punchin artikkeleita. Itse asiassa Milne oli hyvin kiusaantunut lastenkirjojensa saamasta suosiosta, eikä hän halunnut profiloitua vain lastenkirjailijaksi, jona jälkipolvet hänet tuntevat.
Dekkarit olivat Milnen intohimo, minkä hän tunnustaa auliisti Punaisen talon arvoituksen toisen painoksen esipuheessa. Tämä tyylilajin tuntemus huokuu koko kirjasta. Erityisen usein siinä viitataan Sherlock Holmesiin, johon kirjan päähenkilö, huoleton amatöörisalapoliisi Antony Gillingham, mielellään samaistuu piippua myöten.
Kaikki lähtee liikkeelle siitä, kun Punaisen talon isännän kauan Australiassa elänyt veli löydetään isännän työhuoneesta ammuttuna. Isäntä itse katoaa jäljettömiin. Paikalle sattumalta osunut herra Gillingham ryhtyy selvittämään tapausta, joka osoittautuu yllättävän kieroksi. Dekkarina Punaisen talon arvoitus on kevyt, Sherlock Holmes-mainen jännäri, joka vie lukijan mennessään. Milnen kuivan humoristinen kerronta etenee vaivattomasti ja loppuratkaisu pysyy hämärän peitossa lähes loppumetreille saakka, kuten hyvässä dekkarissa kuuluukin.
Vuokko
Hae Punaisen talon arvoitus kirjastosta.
Kerran kirjaston dekkarihyllyn ohi kävellessäni silmiini osui kirja, jonka tekijä oli tuttu lastenosaston puolelta, nimittäin A. A. Milne, siis ”se Nalle Puhin kirjoittaja!”. Punaisen talon arvoitus alkoi kiinnostaa nimenomaan kuuluisan tekijänsä takia. Kävi ilmi, että Milne on kirjoittanut paljon muutakin kuin Nalle Puhit ja yhden dekkarin, muun muassa monia näytelmiä ja brittiläisen satiirilehden Punchin artikkeleita. Itse asiassa Milne oli hyvin kiusaantunut lastenkirjojensa saamasta suosiosta, eikä hän halunnut profiloitua vain lastenkirjailijaksi, jona jälkipolvet hänet tuntevat.
Dekkarit olivat Milnen intohimo, minkä hän tunnustaa auliisti Punaisen talon arvoituksen toisen painoksen esipuheessa. Tämä tyylilajin tuntemus huokuu koko kirjasta. Erityisen usein siinä viitataan Sherlock Holmesiin, johon kirjan päähenkilö, huoleton amatöörisalapoliisi Antony Gillingham, mielellään samaistuu piippua myöten.
Kaikki lähtee liikkeelle siitä, kun Punaisen talon isännän kauan Australiassa elänyt veli löydetään isännän työhuoneesta ammuttuna. Isäntä itse katoaa jäljettömiin. Paikalle sattumalta osunut herra Gillingham ryhtyy selvittämään tapausta, joka osoittautuu yllättävän kieroksi. Dekkarina Punaisen talon arvoitus on kevyt, Sherlock Holmes-mainen jännäri, joka vie lukijan mennessään. Milnen kuivan humoristinen kerronta etenee vaivattomasti ja loppuratkaisu pysyy hämärän peitossa lähes loppumetreille saakka, kuten hyvässä dekkarissa kuuluukin.
Vuokko
Hae Punaisen talon arvoitus kirjastosta.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti