Merirosvot varokaa!

Jonny Duddle: Mahtava merirosvoseikkailu

Merirosvot varokaa, tuntematon ystävä lähestyy teitä!

Kaappareistaan kuulun Port Royalin ilkeät ja ahneet merirosvot saavat käsiinsä Ulkomaan aarrekartan. Samoihin aikoihin satamaan ilmestyy vanha viuluniekka, joka laulaa vastustamatonta laulua kultaisesta saaresta ja sen aarreröykkiöistä. Viheliäisyydestään tunnettu kapteeni Purppuraparta miehineen tarttuu syöttiin; vain viisas papukaija empii… Vaisusti viuluniekka varoittaa merirosvopaattiin ryntäävää joukkiota. Piraattilauma ei aarteenkiilto silmissään tunnista vaaran merkkejä, jotka kirjan lukijalle puistattavan vihjaavasti näyttäytyvät.

Sirja Kunelius on suomentanut riemastuttavasti tämän brittiläisen kuvittajan Jonny Duddlen runokuvakirjan. Kuvakirja sopii kaiken ikäisille meriseikkailujen ystäville, jotka eivät kavahda tarinan karmeitakaan käänteitä.

Marja-Kaisa

Hae Mahtava merirosvoseikkailu kirjastosta!

Kauhuromantiikka ankkalammikkolla

Hannele Mikaela Taivassalo & Lena Frölander-Ulf: Hämäräkirja

Linnassa asustaa vain kaksi ihmistä: Hovimarsalkka – aikuinen ja Pieni – lapsi. Linnaa ympäröi synkkä metsä. Kuten asiaan kuuluu, linnassa on aarrekammio. Hovimarsalkka on aikuisten tapaan vihkiytynyt pelkäämään aarteiden puolesta; onneksi linna on tiukasti lukittu, joten metsän ryövärit ja aaveet eivät pääse sinne.

Pieni ei ensin ymmärrä pelätä metsää ja sen vaaroja, mutta Hovimarsalkka saa istutettua oman pelkonsa Pieneen. Aikuisen taakkaa on Pienen raskas kantaa. Mutta Pieni on onneksi neuvokas tyttö.

Graafikko Lena Frölander-Ulfin mustavalkeissa kuvissa hiiviskelevät varjoissa ja raskaiden verhojen kätköissä velhot, rosvot ja ihmissudet. Täysikuun paisteessa noidat lentävät ja puiden oksat vääntyilevät. Näinä räikeän värikkäinä aikoina kauhuromanttinen mustavalkoisuus tuntuu suorastaan virkistävältä. Kuvat nivoutuvat luontevasti yhteen runoilija Henriikka Tavin suomentaman tekstin kanssa.

Taivassalo on suomenruotsalainen kirjailija, jolta on suomennettu Hämäräkirjan lisäksi aikuisten romaanit Viisi veistä Andrei Kraplilta ja Oi, tule katsomaan. Hän sai Runeberg-palkinnon vuonna 2008 teoksestaan Viisi veistä Andrei Kraplilta.

Marja-Kaisa

Hae Hämäräkirja kirjastosta!

Ohjeita lohikäärmeiden kasvattajille

Emilia Lehtisen esikoisrunokirja on hauska, raikas ja oivaltava. Sitä ei voi sanoa perinteiseksi runokirjaksi niin aiheen kuin runojen muodonkaan puolesta. Runot käsittelevät ihmisen ja lohikäärmeen omintakeista suhdetta toteavasti ja ohjeiden muodossa. Runoja on lohikäärmeen istutuksesta sillä lentämiseen sekä eläkkeellä oleviin lohikäärmeisiin. Jännittävät ja mielikuvitukselliset runot kuljettavat tarinaa aivan huomaamatta. Runojen teksti on paikoin ronskiakin, mikä sopii aiheeseen. Kuvitus on taidokasta ja hurjuudessaan tekstin tyyliin sopivaa. Myös fontin ja sen koon vaihtelut sekä tekstin kiemurteleva muoto sopivat runon tyyliin ja kulloiseenkin tunnelmaan. Ohjeita lohikäärmeiden kasvattajille sopii sekä aikuisille että lapsille. Aivan pienille tai herkille lapsille se ei hurjuutensa vuoksi sovi.


”Ihan koska tahansa.

Toistan: I H A N K O S K A T A H A N S A

lohikäärme voi haluta täyttää mahansa.

Jos näkyvissä ei ole muuta

kuin sinä ja esim. luuta

arvaa kumman se kahmaisee

ja suuhunsa ahmaisee?”

Minna


Hae kirjastosta Ohjeita lohikäärmeiden kasvattajille.

Barbapapa-kirjat

Annette Tison & Talus Taylor: Barbapapa-kirjat (Otava)

1970-luvulla syntyneet eli pullamössöksi haukuttu sukupolvi on alkanut saada jo omia lapsia. Kirjankustantajat ovatkin fiksusti tuoneet markkinoille uusintapainoksia 1970-luvun lastenkirjoista. Otava on tehnyt kulttuuriteon julkaisemalla uudestaan ranskalaisia Barbapapa-kirjoja. Ensimmäinen Barbapapa ilmestyi 1970. Muotoaan muuttavat Barbapapat ovat sen jälkeen esiintyneet monenlaisissa kirjoissa, sarjakuvissa ja animaatiossa, mutta varsinaisia helmiä ovat vain alkuperäiset 10 kuvakirjaa. Kirjojen kuvitus on ensiluokkaista. Tekijät Annette Tison ja Talus Taylor aloittivat työuransa arkkitehtinä ja tekniikanopettajana ja tämä näkyy kirjoissakin. Koneisiin, rakennuksiin ja kaupunkimaisemiin on paneuduttu huolella. Myös tarinat ovat mainioita ja viihdyttävät nostalgisen isän tai äidin lisäksi 2-6-vuotiaita. Ensimmäisessä Barbapapa-kirjassa Barbapapa syntyy ja toisessa (Barbapapan matka) hän etsii itselleen puolisoa ja löytääkin Barbamaman lähempää kuin osasi kuvitellakaan. Samassa kirjassa maasta nousevat myös seitsemän barbapientä. Loput kirjat kertovatkin perheen taisteluista vääryyksiä vastaan. Päältäpäin tarinat pullamössönpehmeästä barbaperheesta eivät vaikuta kovin radikaaleilta, mutta kirjojen sivuilla ei ihmisen pahuus jää epäselväksi. Veikeiden tarinoiden lomassa käsitellään julmuutta eläimiä kohtaan, teollistumista ja sen aiheuttamaa saastumista, kulttuuriperinnön tuhoamista ja koululaitoksen yhdenmukaistavaa vaikutusta niin, että 5-vuotiaskin sen ymmärtää. Näitä lukiessa ei tarvitse ihmetellä miksi monista 1970-luvulla syntyneistä tuli kettutyttöjä ja kasvissyöjiä. Yleensähän syypääksi nimetään Disneyn Bambi-elokuva, mutta Barbapapallakin taitaa olla sormensa pelissä.

Juha

Tarkista teosten saatavuus kirjastossa.