Teinipojan tarinoita valokuvista, joita ei otettu

Jari Peltonen: Fadang - viattomuuden aika

Voi elämän kevät! Jari Peltosen viime vuonna julkaistu kirja Fadang – viattomuuden aika sisältää kuvia ja tarinoita 1970-luvun Jyväskylästä. Kuvat ovat ikään kuin piirroksia valokuvista, joita ei koskaan otettu. Varhaisnuoruus jättää sen verran vahvoja muistikuvia.

Jokaisella aukeamalla kerrotaan muisto: vasemmalla sivulla on tekstiversio ja oikealla kuva. Tarinoiden aiheet ovat enimmäkseen pieniä, mutta vahvasti nuoreen mieleen vaikuttaneita. Silloin suuria asioita olivat tenniskentän viereisen kahvion keilapeli tai Corgi-leluautojen vaihdettavat renkaat. Saati sitten ensimmäiset lähemmät kohtaamiset vastakkaisen sukupuolen kanssa. Tarinat ovat kilttejä, vaikka kansikuvassa keskeinen varmuusväline vihjaakin muuta.

Jyväskyläläisittäin teos on erityisen mielenkiintoinen. Kuvista ja tarinoista voi tunnistaa paikkoja, tapahtumia ja henkilöitä. Sisäpiirin huviksi tämä ei kuitenkaan jää, vaan tarinoista ja kuvista välittyy tunteita ja elämyksiä jokaiselle lukijalle. Varsinkin 1970-luvulla nuoruuttaan eläneille.  

Aapo

Hae Fadang - viattomuuden aika kirjastosta.

Todenmakuista draamakomediaa

Derick Martini (ohj.): Lymelife

15-vuotiaan Scottin elämässä menee kaikki sekaisin. Hän on ollut aina ihastunut naapurin tyttöön, ja nyt näyttää, että tämä hakeutuu ihan muuhun seuraan. Äiti vaikuttaa sekopäiseltä, mutta tilanne näyttäytyykin eri valossa, kun ihaillun isän salaisuudet paljastuvat vihdoin Scottillekin. Ja isoveli, onko hän sittenkään sankari? Naapurin tytön perhe on myös murtumispisteessä: äiti ei kestä enää isää, joka on punkin aiheuttaman borrelioosin (eli Lymen taudin) vuoksi työkyvytön.

Perhekulissit romahtelevat, lapsuus on ohi. Aikuisten kipuilu näyttää nuorten silmissä absurdilta. Tästä koostuu sympaattinen ja aika todenmakuinenkin elokuva, joka sijoittuu 70-luvulle, tosin ajankuvaa ei ole erityisesti korostettu. Tarina perustuu käsikirjoittajan ja ohjaajan omiin nuoruuden kokemuksiin.

Lopussa näkyy sentään vähän valoa – vai näkyykö sittenkään? Asiat jäävät sen verran auki, että katsoja jää miettimään, mitä seuraavaksi.

Heli


Hae Lymelife kirjastosta.

Oravatyttö skeittaa

Annukka Salama: Käärmeenlumooja

Unna tekee yhtäkkiä skeittitempun, jota kukaan ei ole koskaan tehnyt. Eivät edes ammattiskeittaajat. Temppu onnistuu, koska Unna on puoliksi orava.

Annukka Salama on luonut esikoisteokseensa omintakeisen fantasiaa ja arkitodellisuutta yhdistelevän maailman, jollaista suomalaisessa kirjallisuudessa harvoin nähdään. Faunoidit eli ihmiset, jotka saavat yli puolet voimistaan ja luonteenpiirteistään voimaeläimeltä, ovat oivaltava keksintö.

Unna luulee olevansa ainoa laatuaan. Hän ei ole kuullutkaan faunoideista, vaan kuvitellut vain olevansa yksinäinen ja ulkopuolinen. Kun Unna tapaa ihanan Rufuksen, poika ja tämän ystäväpiiri selvittävät hänelle, mistä on kyse. Samalla selviää Unnan taustaan liittyvä salaisuus, jonka käsittely jää kirjassa yllättävän pintapuoliseksi.

Unna ja Rufus alkavat viihtyä koko ajan paremmin yhdessä. Syntyy kaunis romanssi – mutta samaan aikaan metsästäjät saalistavat faunoideja kaupunkien voimalaitoksiin energianlähteiksi.

Kenelle suosittelen kirjaa: True Blood –faneille, skeittareille tai sellaisiksi aikoville, niille jotka luulevat olevansa yksinäisiä mutta eivät olekaan.

Käärmeenlumooja voitti viime vuoden lopulla kirjabloggareiden Kuopus-kilpailun. Sarjan toinen osa, Piraijakuiskaaja, ilmestyy tänä keväänä. Toivotaan sarjalle pitkää ikää ja paljon kuumottavia juonenkäänteitä.

Anna

Hae Käärmeenlumooja kirjastosta.

Jos vielä jään

Gayle Forman: Jos vielä jään

”Jos vielä jään” on elämänmakuinen, koskettava ja ajatuksia herättävä nuortenromaani. Se kertoo 17-vuotiaasta Miasta, joka perheineen joutuu pahaan auto-onnettomuuteen. Mian perheen jäsenet kuolevat ja hän joutuu sairaalaan koomapotilaaksi. Mia alkaa seurata tapahtumia sairaalassa ulkopuolisena ja näkymättömänä, ilman fyysistä kipua.

Tästä hieman erilaisesta näkökulmasta lukijalle valotetaan Mian lapsuutta ja perheen mennyttä elämää, Mian vanhempien valintoja sekä naisen lähihistoriaa. Kuoleman välittömässä läheisyydessä tärkeät ihmiset ja muistot palaavat kirkkaana mieleen nuorelle naiselle. Mialle tärkeitä asioita elämässä ovat musiikki ja sellon soittaminen sekä rakas poikakaveri Adam.

Formanin teksti on taidokasta ja oivaltavaa eikä huumorintajua ole unohdettu vakavasta aiheesta huolimatta. Punaisena lankana romaanissa on vaikea kysymys: Lähteäkö muun perheen mukana, vai jäädä taistelemaan elämään. Mialla on valta päättää elämänsä, ja elämästään.

Minna

Hae Jos vielä jään kirjastosta