Poliittisen vuosikymmenen ilmiöitä

Kaisa Hypén : 1970-luku suomalaisessa kirjallisuudessa

Hannu Salaman Siinä näkijä missä tekijä on sukutarina, joka kertoo mm. suomalaisten kommunistien vastarinnasta jatkosodan aikaan. Kirja voitti Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon 1975. TV-sarja nosti kirjan taas ajankohtaiseksi.

Kirjastosta löytyy onneksi vielä paljon muitakin muitakin 70-luvun kirjoja. Millainen kuva 70-luvun kirjallisuudesta on jäänyt, miten se koettiin? Tähän etsii vastausta Kaisa Hypénin toimittama kirja 1970-luku suomalaisessa kirjallisuudessa (2011). Siinä 70-luvun kokeneet ja sitä tutkineet kertovat, esim. Marja-Leena Mikkola avaa näkökulman kirjailijana olemiseen. Näkökulmasta riippuu, muistaako tuon ajan umpipolitisoituneena vai vapautumisen aikana. Kirjat saattoivat olla portti minun ja maailman välillä, kirjoilla vaikutettiin ja ärsytettiinkin, ilmestyi tärkeitä käännöksiä.

Kirja sisältää myös laajan luettelon 70-luvun vuosina suomeksi ilmestyneestä kaunokirjallisuudesta. Sen avulla voi tehdä löytöretken lähihistoriaan tai pääsee vanhoja muistelemaan: vaikkapa Solveigin laulua, Elämänmenoa, Vuosisadan rakkaustarinaa. Joku muistaa 70-luvulta ehkä sen, että Taru sormusten herrasta suomennettiin.

Heli

Hae 1970-luku suomalaisessa kirjallisuudessa kirjastosta
Hae muita Kaisa Hypénin teoksia

Koko maailma yhdessä huoneessa

Emma Donoghue: Huone

Viisivuotias Jack on syntynyt Huoneessa, jonka hän jakaa äitinsä kanssa. Hän liikkuu, leikkii, katsoo televisiota, syö ja nukkuu Huoneessa. Huone on Jackin koko maailma, kunnes äiti alkaa suunnitella pakoa – mutta minne? Eihän ulkopuolinen maailma ole todellinen? Tähän asti ainoa yhteys Huoneen ulkopuolelle on ollut Vanha Kehno, mies joka käy iltaisin tuomassa ruokaa Jackin piileskellessä vaatekomerossa.

Voisiko yhdessä huoneessa elää elämäänsä ja kasvattaa lapsensa? Vielä joitain vuosia sitten Emma Donoghuen romaani olisi tuntunut utopistisemmalta, mutta viime aikoina paljastuneet uutiset vuosia vangittuina eläneistä tytöistä saavat tarinan tuntumaan uskottavalta. Ahdistavasta aiheestaan huolimatta Huone ei ole synkkää luettavaa. Lapsen näkökulmasta katsottuna elämä Huoneessa on normaalia. Mielikuvitus avartaa ahtaita tiloja ja äidin rakkaus kantaa yli mahdottomienkin tilanteiden.

Tuula

Hae Huone kirjastosta