Myrskyn jälkeen

Tiitu Takalo: Tuuli ja myrsky
Tiitu Takalon sarjakuvateoksella Tuuli ja myrsky on suuri aihe: raiskaus. Teoksen kaveriporukka kokee kriisin, kun yksi heistä joutuu raiskatuksi. Jokaisella on oma, voimakas reaktionsa tapahtumaan: yksi suuttuu, toinen pelästyy, kolmas kokee silmitöntä raivoa ja neljäs on lamaantua syyllisyydentuntoonsa. Takalo tuo eri lähestymistavat esiin kunnon opetussarjakuvan hengessä. Teos ei kuitenkaan ole ainoastaan pamfletti, vaan vahva tarina pysyy pääosassa eikä jää ajoittaisen julistamisen varjoon.

Takalo käsittelee vaikeaa aihetta rakentavasti. Teos jättää ravistelevan olon, mutta ei ole liian raskasta luettavaa. Se tarjoaa selviytymiskeinoja väkivallan uhreille ja esittää tärkeitä kysymyksiä. Lukiessaan huomaa pohtivansa esimerkiksi sitä, miksi raiskauksista kirjoitetaan niin usein passiivissa. Eikö niillä olekaan tekijää? Entä onko mies aina tekijä ja nainen uhri?

Ja mitä tapahtuu silloin, kun tytöt kyllästyvät pelkäämään kävellessään puistossa öisin? Tuuli ja myrsky ei kerro vain väkivallasta, pelosta ja vihasta, vaan ennen kaikkea ystävyydestä, rohkeudesta ja selviytymisestä.

Piirtäjänä Takalo ei väreillä juhli. Hän käyttää harmaan sävyjä, mustaa ja valkoista, eikä muuta tarvitakaan. Hänen piirrosjälkensä on ilmeikästä ja taitava ihmiskuvaus saa hahmot tuntumaan eläväisiltä ja moniulotteisilta.

Tiitu Takalo on vuonna 1976 syntynyt tamperelainen kuvataiteilija ja sarjakuvantekijä. Hän kuvaa teoksissaan erityisesti naiseutta, tyttöyttä sekä aktivistiyhteisöjä ja -elämäntapoja. Hän on julkaissut sarjakuviaan myös omakustanteina. Hänen Hyeena-kustantamonsa on julkaissut myös muiden naissarjakuvantekijöiden töitä. Takalo on ollut kahdesti Sarjakuva-Finlandia-ehdokkaana ja vuonna 2010 hänelle myönnettiin sarjakuvatuotannostaan Vuoden naistutkimusteko -palkinto.

Anna

Hae Tuuli ja myrsky kirjastosta.

Hae kaikki Tiitu Takalot kirjastosta.

Kalmot mellastavat

M. A. Jeskanen: Perkele – Myytillisiä tarinoita : kuusi kertomusta 1600-luvun loppupuolen Pohjolasta

M.A. Jeskasen Perkeleessä on kuusi kauhuun kallellaan olevaa sarjakuvanovellia 1600-luvun Ruotsi-Suomesta. Kuulostaa ehkä arkaaiselta, mutta ei ole sitä. Kalmot (eli nykykielellä zombiet) ja noidat mellastavat kuten moderneissakin kauhutarinoissa. Tarinat ovat loistavia, ja Jeskanen tunnustaakin saaneensa innoitusta niihin kansanperinteestä (Lauri Simonsuuren klassikosta Myytillisiä tarinoita) ja Jan Guilloun Noitien asianajajasta. Monet tarinoista ovatkin rungoltaan tuttuja, mutta saavat Jeskasen käsittelyssä uudenlaista värinää.

”Suvihäissä” morsian kuolee, mutta palaa tietenkin takaisin. Kysymys onkin, onko hän elävä vai kuollut? ”Blåkulla” muistuttaa kuuluisia tarinoita Salemin noitavainoista (Arthur Millerin näytelmä Tulikoe), jossa kyläläiset syyttävät toisiaan noidiksi. ”Louhiharjun mysteereissä” on kaikuja kansansaduista, kuten Tittelintuuresta, joissa heikkona hetkenä tehdään pirun kanssa sopimus, jossa palkkana pirulle ei ole oma sielu vaan lapsi. Äidillä on omintakeinen ratkaisu tähän. Omituisimmassa tarinassa (”Don Juan Tenorio ja Tuonenkylän Tilta”), joka onkin kerrottu legendan tyyliin, Tiltan mekon helman alta alkaa kuulua linnunlaulua, jonka kuulee Don Juan Espanjasta. ”Saunaperkelessä” saunassa asuu vihtahousu (vai onko se vastahousu?). ”Sielunmessussa” kalman väki ei pysy haudoissaan, vaan tulee häiritsemään Saskan elämää.

Tarinat pursuavat mustaa huumoria, seksiä ja väkivaltaa, kuten genressä on tapana, mutta Jeskanen on mainio tarinankertoja ja piirtäjä, ja yli 200-sivuinen mustavalkoinen järkäle erottuu tavallisista kauhujutuista huumorillaan ja myyttisellä otteellaan. Piirrosjäljen kulmikkuus ja puupiirrosmaisuus myötäilevät tarinoita sopivasti.

M.A. Jeskasen ensimmäinen julkaisu (vielä nimellä Mikko Jeskanen) oli Lahden muotoiluinstituutin kurssilla tehty ”Veri, veli ja hauta” (löytyy teoksesta Sirkus Arkus, 2007). Hänen strippisarjakuvansa Susipojan ihmeelliset seikkailut! voitti vuoden 2009 valtakunnallisessa sanomalehtistrippikilpailussa hopeasijan (julkaistu kokoomateoksessa Käpylehmipojat ja kumppanit). Susipojan lyhyissä stripeissä myyttiset olennot painiskelevat nykymaailman ongelmien kanssa. Perkele saa täydennystä vielä tänä vuonna – Santala : Perkele osa II.

Juha

Hae Perkele kirjastosta.

Piirretyllä pyörällä läpi Euroopan

Kaisa ja Christoffer Leka: Tour d'Europe

Sarjakuvataiteilija Kaisa Leka on myös aktiivi nen pyöräilijä. Yhdessä puolisonsa Christoffer Lekan kanssa he ovat tehneet pitkiä pyöräretkiä kotimaan lisäksi muun muassa Jäämerelle. Matkastaan Porvoosta Ruotsin kautta Nizzaan he ovat kirjoittaneet vuonna 2010 ilmestyneen sarjakuva-albumin Tour d’Europe.

Tour d’Europe kertoo kahden joogin 3000 kilometriä pitkästä pyörämatkasta Euroopassa. Kirja on paksu, mutta jouhevasti etenevä, ja useimmilla sivuilla on vain yksi kuva. Kuten muissakin Lekan teoksissa pääosaa esittävät naivistiset eläinhahmot. Kaisaa itseään esittää hiiri ja miehensä Christofferin hän kuvaa Ankkana. Tapahtumien ohella aviomies on osallistunut myös käsikirjoittamiseen sekä kirjoittanut sarjakuvan lomaan tekstejä siitä, kuinka matka heijastelee joogan ajatusmaailmaa. Sarjakuvassa viitataan usein joogauskontoon, jota molemmat tekijät harjoittavat.

Vaikka matka on välillä yksitoikkoista, niin koskaan ei tiedä mitä seuraavan mutkan takana odottaa. Kirjan yksi päähenkilö onkin tie itsessään, ikään kuin toimiva olento, joka ohjailee matkantekoa. Joogin on vain pyrittävä tulkitsemaan mitä tie kertoo. Kirjan liitteenä on erillinen kartta, mikä havainnollistaa matkan etenemistä.

Kaisa Leka kärsi aiemmin synnynnäisistä jalkavaivoista, ja hän päätti lopulta amputoida sekä korvata jalkansa nykyaikaisilla proteeseilla. Vuonna 2003 hän julkaisi aiheesta kertovan esikoisalbuminsa I Am Not These Feet. Proteesien käyttö ei ole juurikaan haitannut normaalia elämää, mikä havainnollistuu hyvin Tour’d Europen myötä. Leka on syntynyt vuonna 1978, ja hän asuu Porvoossa vanhassa puutalossa. Hänen sarjakuvansa ovat omaelämäkerrallisia, ja keskeisinä teemoina niissä ovat vammaisuus, politiikka sekä henkinen etsiminen. Sarjakuvissa seikkailevat naivistiset eläinhahmot, joista tärkein on Kaisa Lekaa itseään edustava hiiri. Lekan omien sanojen mukaan hahmot ovat syntyneet alun perin parodiana Disneyn puhtoisesta maailmasta, jossa ei ole vammaisuutta, uskontoa eikä politiikkaa. Leka aloitti sarjakuvien tekemisen vuonna 1998 opiskellessaan Porvoossa kansalaisopiston taidelinjalla. Hänen ensimmäiset sarjakuvajulkaisunsa olivat pieniä vihkosia, mutta nykytuotanto edustaa paksuja sarjakuva-albumeita. Leka kirjoittaa teoksensa englannin kielellä.

Juhani

Hae Tour d' Europe kirjastosta
Hae Kaisa Lekan sarjakuvia kirjastosta.

Suomalainen sarjakuva 100 vuotta : Muumi-sarjakuvat

Pääkirjastossamme avautui maanantaina 8.8. kotimaisen sarjakuvan juhlavuoden kiertonäyttely "Rymyä, raikua, ärräpäitä". Tule katsomaan kuinka kotimainen sarjakuva on muuttunut Professori Itikaisen tutkimusretken (1911) jälkeen. Näyttelyn innoittamana kirjastonhoitajat ovat innokkaasti lukeneet kotimaista sarjakuvaa, ja näistä lukemistamme sarjakuvista kerromme elokuun ajan tässä blogissa ja Rymyä, raikua, ärräpäitä -näyttelyn oheen pystytetyssä kirjanäyttelyssä. Ennen kuin siirrymme uudempiin sarjakuviin, aloitamme klassikolla:


Muumit

"Vain kuusi sarjakuvaa viikossa, eikä enää tarvitse tehdä idioottimaisia pikku kuvia, riidellä kirjailijoiden kanssa tai piirtää äitienpäiväkortteja!"

Niin helpoksi Tove Jansson sopimustaan luuli.

Tove oli julkaissut ensimmäiset Muumi-kirjat 1940-luvun lopulla. Ystävänsä toivomuksesta hän alkoi piirtää muumeista sarjakuvia Ny Tid -lehteen. Englannissa oltiin kaukonäköisiä. Siellä huomattiin muumien sopivan myös aikuiseen makuun. The Evening News -lehdessä alkoikin v. 1954 ilmestyä Toven sarjakuva.

Muumit ovat sarjakuvinakin iättömiä klassikoita, jotka sopivat kaikenikäisille. Aikuisille niistä avautuu oma lempeänironinen tasonsa. Muumien lempeä elämänfilosofia on tallella, mutta mukana on aimo annos satiirista otetta. Huimien seikkailujen päätteeksi loppu on kuitenkin aina onnellinen, kuten muissakin muumitarinoissa. Muumi-sarjakuvia on taas tullut uusintajulkaisuna. Muumit: sarjakuvaklassikot vie uusia lukijoita muumien maailmaan.

Kuusi sarjakuvaa viikossa vaati Tovelta yllättävän paljon aikaa. Muutaman vuoden kuluttua hän pyysi kumppanikseen veljensä, ja lopulta Muumi-sarjakuvat jäivät kokoaan Larsin tehtäväksi.
Juhani Tolvanen kertoo enemmän kirjassaan Muumisisarukset Tove ja Lars Jansson.

Tove Jansson (1914-2001) kirjoitti sekä lapsille että aikuisille. Hän oli myös taidemaalari, piirtäjä ja filosofian tohtori. Sarjakuvantekijänä tyttö tai nainen oli Tove Janssonin uran alkuaikoina harvinaisuus. Tove oli itsekin ensimmäisten sarjakuviensa jälkeen unohtanut ne vuosikausiksi. Onneksemme hän palasi sarjakuvien pariin.

Heli

Hae Tove Janssonin Muumi-sarjakuvat kirjastosta.