perjantai 24. elokuuta 2012

Sisarukset pitävät yhtä

Katriina Ranne: Minä, sisareni 

Sisarukset nimeltä Tuuli, Sade, Meri ja Usva ovat Katriina Ranteen Minä, sisareni -romaanin (Nemo, 2010) päähenkilöt. Sisarukset kasvavat länsisuomalaisessa pikkukaupungissa, lentävät aikuistuttuaan Helsinkiin ja Lontooseen ja Tansaniaan. Etsivät ja löytävät miehiä, naisenkin. Opiskelevat. Surevat ja nauravat. Vievät mummin vanhainkotiin, koska tämä on unohtanut, miten nopeasti jäätelö sulaa.


Minä, sisareni on Katriina Ranteen (s. 1981) esikoisromaani. Kirjan kieli on kaunista ja esimerkiksi alun luomiskertomus sisarusten synnystä mieleenpainuvaa luettavaa. Mieleen jäävät myös kuolemattomat viisaudet kuten “Ehkä siskous on sitä, että malttaa pitää suunsa kiinni jos toinen on surullinen”. Tai se, että froteepyyhe on kuin siskot: jotain, jonka kanssa on elänyt syntymästään saakka ja jonka tärkeyttä ei aina tiedosta, mutta joka on silti läheisintä mitä voi olla. Jokainen, jolla on joskus ollut froteepyyhe ja sisko, varmasti tunnistaa kokemuksen.

Sisarukset ovat kertojina vuorotellen ja jokaisen kertojanääni on samanlainen. Jokainen on oma erilainen persoonansa, mutta jos lukuja ei olisi nimikoitu kertojan mukaan, ei tietäisi millään, kuka milloinkin puhuu. Sisarussuhteiden hieno kuvaus kuitenkin voittaa kerronnan puutteet. Vaikeinakin aikoina, maapallon toiselta puoleltakin, sisarukset pitävät yhtä.

Sisarusparven kuvaus on myös Essi Tammimaan kirja Paljain käsin (Gummerus, 2011). Siinä sisarukset turvautuvat toisiinsa sittenkin kun mitään muuta ei enää ole. Omalaatuiset veljekset seikkailevat Patrick DeWittin koomisessa westernissä Sistersin veljekset (Siltala, 2012).

Katso myös:
Pia Kaulio: Sisaruus: rakkautta, vihaa, kateutta (Minerva, 2006)
Jan Parker: Sisarussuhteet: kilpailua ja rakkautta (Otava, 2004)

Anna

keskiviikko 8. elokuuta 2012

30 kirjaa kielletystä rakkaudesta



Paul Auster ja kielletty rakkaus

Ei ole yleispätevää määritelmää kielletystä rakkaudesta. Edes lähes universaalilta tuntuva rakkauden kielto sisaruksilta ei ole ollut aina ja kaikkialla kiellettyä. Sisarusten välinen insesti onkin uudemmassa kirjallisuudessa varsin suosittu aihe. Paul Austerin Näkymättömässä tarina kerrotaan kuolevan miehen viimeisten muistelmien mukaan. Hän kertoo nuoruudestaan New Yorkissa ja Pariisissa 1960-luvulla. Tarinan avainkohtia ovat hänen todistamansa professorin tekemä murha sekä hänen ja kauniin siskonsa intohimoinen suhde rakkauden kesänä 1967. Austerille tyypillisesti lukijan selvitettäväksi jää onko kyseessä todellinen suhde vai kuolevan miehen viimeinen fantasia. Sisarukset rakastuvat myös Ian McEwanin (Sementtipuutarha), Anne Svärdin (Kesällä kerran) ja Marguerite Yourcenarin (Anna, sisaresi) teoksissa. Syynä on usein auktoriteettien poissaolo. 

Jos yhteiskunnassa avioero on lailla kielletty tai muuten mahdoton, jo rakkauden kuvaus naimisissa olevan rakkaudesta johonkin toiseen on kiellettyä rakkautta. Tämä on useiden 1800-luvun suurten klassikkojen tarina  Gustave Flaubertin Rouva Bovarysta Leo Tolstoin Anna Kareninan kautta Kate Chopinin Heräämiseen. Kotimaisessa kirjallisuudessa Juhani Ahon Papin rouva on sen hienovarainen kuvaus. 

Yleinen teema klassikkoromaaneissa on myös rakastavaisten toisistaan eroava yhteiskunnallinen asema, joka tekee heidän rakkaudestaan mahdotonta. Usein kyse on aatelisen ja palvelijan suhteesta. Brontën sisarukset kirjoittivat aiheesta klassikot Emily Humisevan harjun ja Charlotte Kotiopettajattaren romaanin. 1900-luvulla aihetta on käsitelty esimerkiksi D. H. Lawrencen Lady Chatterleyn rakastajassa. Myöhemminkin aihe esiintyy historiallisissa romaaneissa tunnettuina esimerkkeinä filmatut L. P. Hartleyn Sananviejä ja Ian McEwanin Sovitus. Tavallaan tämän teeman moderni variaatio on opettajan ja oppilaan välisen suhteen kuvaus, jota käsitellään Virpi Hämeen-Anttilan Suden vuodessa, J. M. Coetzeen Häpeäpaalussa ja Katri Lipsonin Kosmonautissa

Homoseksuaalisuus on vasta viime aikoina ollut sallittua rakkautta. Homoseksuaalisuus kiellettynä rakkautena onkin yleinen teema kirjallisuudessa. Lesborakkaus on esillä muun muassa Jeannette Wintersonin Ei appelsiini ole ainoa hedelmä -teoksessa, jossa tilannetta pahentaa uskonnollinen yhteisö. Pirkko Saisio teoksessaan Punainen erokirja tuo aiheen 1970-luvun Suomeen. "Brokeback mountain" -novelli (teoksessa Annie Proulx: Lyhyt kantama) kertoo miesten välisestä rakkaudesta nykyajan villissä lännessä ja Sami Hilvon romaani Viinakortti sota-ajan Suomessa.

Monissa yhteiskunnissa ei katsota hyvällä silmällä, jos rakastavaiset ovat kilpailevaa sukua tai eri rotua. Tämä tarina tunnetaan jo Romeosta ja Juliasta. Kiinalaismiehen ja ranskalaistytön rakkautta käsitellään Marguerite Duras’n Rakastajassa. Se johdattaakin kiistanalaisimpaan kielletyistä rakkauksista, joka on aikuisen ja lapsen suhde. Alan klassikkoja on tyylitaituri Vladimir Nabokovin tarina Lolita, jossa keski-ikäinen mies hullaantuu 12-vuotiaaseen nymfettiin. Jo aiemmin Thomas Mann oli kuvaillut vanhan miehen sekoamista nuoreen poikaan "Kuolema Venetsiassa" -novellissaan. 

Joskus rakastavaiset ovat jopa eri lajia. Satujen aarreaitassa yleinen teema on kielletty rakkaus naisen ja eläimen tai hirviön välillä (harvemmin toisinpäin). Tunnetuimpia näistä tarinoista ovat Kaunotar ja Hirviö sekä Victor Hugon Pariisin Notre-Dame (kyttyräselkäisestä kellonsoittajasta). Rakkauden kohde voi olla myös ihmissusi (Aino Kallas: Sudenmorsian) tai kuollut vampyyri (Bram Stoker: Dracula ja Stephenie Meyerin Houkutus-sarja).

Kirjailijat ovat myös kuvitelleet yhteiskuntia, joissa rakkaus sellaisena kuin me sen tunnemme, on kielletty. Margaret Atwoodin dystopia Orjattaresi kertoo yhteiskunnasta, jossa lisääntymiskykyiset naiset on valjastettu synnytyskoneiksi. Myöskään George Orwellin tulevaisuuskuvitelmassa Vuonna 1984, puolue ei tue yksilöiden välistä rakkautta.

Juha

Hae Paul Austerin Näkymätön kirjastosta.
Hae kielletystä rakkaudesta kertovat kirjastosta.