Lastenmusiikkia voi taas kuunnella

Ipanapa 3

Lastenmusiikkia voi taas kuunnella. 1970-luvulla kunnon lastenmusiikkiin (M.A. Numminen jne.) tottuneet ovat nyt saavuttaneet isyys- ja äitiysiän, ja huomanneet, ettei sen jälkeen olekaan tullut yhtään hyvää lastenlevyä. Onneksi monet näistä iseistä ja äideistä toimivat levy-yhtiöissä ja bändeissä, joten he voivat vaikuttaa asiaan. Nyt meillä on lapsille punkkia (Jytäjyrsijät), heviä (Hevisaurus), poppia (PMMP: Puuhevonen), reggaeta (Paukkumaissi) tai muuten vaan hyvää musiikkia (Orffit, eli entinen Tohtori Orff ja Herra Dalcroze). Koko buumin saattoi aloittaa Ipanapa-kokoelmat, joista ensimmäinen ilmestyi 2007. Kokoelmien idea on, että kutsutaan mukaan muutamia eturivin poppareita, jotka kukin tekevät ja esittävät kokoelmalle lastenlaulun. Kaksi ensimmäistä kokoelmaa ovatkin jo tuottaneet muutamia lastenmusiikinklassikkoja, kuten Palefacen Hiphoppii englantii, Tuure Kilpeläisen Kuningas Ei, Lauri Tähkän Vattat täynnä ja Jyrki 69:n Lennä, lennä lepakko.

Kokoelmat todistavat, että lastenmusiikin tekeminen on vaikeata, eikä se todellakaan onnistu kaikilta, jotka osaavat tehdä hyvää tai myyvää musiikkia aikuisille. Kolmanteen osaan on saatu mukaan mm. Anna Puu, Scandinavian Music Group, Risto, Pariisin kevät ja Paula Koivuniemi. Uusimmalta tuntuvat puuttuvan edellä mainittujen kaltaiset huippuonnistumiset, vaikka Pariisin keväällä ja Paula Koivuniemellä voisi olla hyvä tulevaisuus lastenmusiikin tekijänä, jos ura aikuispopin parissa tyssäisi. Kokoelman onnistujia on myös Hevisauruksen (yhdessä Hanna Pakarisen kanssa) kappale Kimalainen ja kärpässieni, mutta heillähän onkin jo kokemusta lapsiyleisön viihdyttämisestä. Ipanapa-levyt uppoavat ehkä parhaiten alakoulun jo aloittaneeseen, vaikka mukana on joitakin kappaleita joista pienemmätkin voivat innostua. Vaikka kokoelmat ovat epätasaisia (kuten kokoelmat ovat aina), kaikilta kolmelta kokoelmalta löytyy muutamia hienoja hetkiä. Ne kannattaa kerätä vaikka automatkojen ratoksi.

Juha

Hae Ipanapa 3 kirjastosta.
Hae kaikki Ipanapa-levyt kirjastosta.

Kolme varjoa seuraa lasta

Ranskalaisen Cyril Pedrosan sarjakuva Kolme varjoa on kertomus pelottavasta asiasta: lapsen menettämisestä. Pedrosa kertoo ystäväperheensä kokemuksia seuranneena, miten vaikeaa asiaa voi yrittää torjua tai väistää, mutta joskus on pelot vain kohdattava. Kolme varjoa kuvaa erityisesti isän kokemuksia ja tunteita. Suuren ja voimakkaan miehen on vaikea hyväksyä väistämätöntä.

Pedrosa on sijoittanut tarinansa kaukaiseen menneisyyteen, jossa onnellinen pikku perhe asuu puutarhansa keskellä. Kun kolme varjoa alkaa seurata lasta ja tulla yhä lähemmäs, on tehtävä jotain. Tarina kääntyy välillä vauhdikkaaksi seikkailuksi ja saa myyttisiäkin piirteitä.

Kirjaa selaillessa ensin hämmentää se, että kuvat on piirretty niin monenlaisin tyylein. Lukiessa huomaa, että tilanteet ja tunteet, joihin tarina henkilönsä (ja lukijan) vie, vaativat erilaisia tyylejä. Kertomus on surullinen, mutta ei ollenkaan lohduton.

Heli

Hae Kolme varjoa kirjastosta