Vastavalmistuneelle Diana Websterille tarjottiin 50-luvun alkupuolella työtä British councilin opettaja-sihteerinä Suomessa. Hän ei tiennyt Suomesta oikein mitään. Brittiläiset kartatkaan eivät ulottuneet niin pohjoiseen. Hämmästyttävän vähän muusta maailmasta tiedettiin. Webster odotteli poikaystävän kosintaa, mutta kun sitä ei kuulunut, hän päätti ottaa työn vastaan.
Joukko uusia opettaja-sihteereitä lähti eri tahoille Suomeen. Ne suomalaiset paikannimet! Äänekoski ja Jyväskylä kuulostivat pelottavilta. Mystisesti kaksiosainen Turku/Åbo vaikutti helpommin lähestyttävältä, joten Webster valitsi sen kohteekseen.
Webster majoittui Turussa perheeseen, jonka hilpeällä kielten sekamelskalla kommunikoiva rouva opasti häntä suomalaisen elämän alkuun. Yllätyksiä riitti. Monet brittiläisestä näkökulmasta itsestään selvät asiat olivat täällä vieraita – ja päinvastoin. Diana Webster oli kuitenkin valmis vaihtamaan näkökulmaa ja heittäytyi rohkeasti uuteen asemaansa.
Perehdyttämisestä ei juuri tunnettu. Vieraan kielen opettaminen suomalaisille oli aivan uusi asia. Oppikirjoja ei oikein ollut, opetusmenetelmistä puhumattakaan, siispä itse suunnittelemaan. Kun kävi ilmi, että opettaja-sihteerin ”sihteeri” merkitsi tapahtumien ja tilaisuuksien järjestämistä, siihenkin hypättiin kuin kylmään veteen.
Kiinnostavaa on, miten Suomi muutti Websteriä lyhyessä ajassa. Hän ei voinutkaan palata siihen elämään, minkä hän taakseen oli jättänyt. Vaikka hän lähti vajaan vuoden kuluttua kuluttua saamatta silloin tietää, millaisia ovat kesäsuomalaiset, hän loppujen lopuksi kuitenkin palasi ja jäi Suomeen ja loi uran yliopistossa ja oppikirjojen tekijänä.
Kirja on huumorilla ja itseironialla maustettu kasvukertomus ja kuvaus menneestä Suomesta.
Heli
Hae Ikuisesti Suomi kirjastosta.
Tekstit
