Sarjakuvaa Burmasta

Sarjakuvataiteilija Guy Delisle asui vuosina 2005-2006 sotilasjuntan hallitsemassa Burmassa Lääkärit ilman rajoja –järjestössä työskentelevän puolisonsa ja pienen poikansa kanssa. Merkintöjä Burmasta (2008) on reportaasisarjakuva tästä ajasta.

Teoksessa Delisle tutustuu burmalaiseen elämänmenoon, tapakulttuuriin ja paikallisiin ihmisiin. Paitsi vieraasta ja vaietusta kulttuurista, Merkintöjä Burmasta kertoo isyydestä ja perhe-elämästä, asioista, jotka ovat loppujen lopuksi melko samanlaisia kaikkialla ympäristöstä riippumatta. Vaikka aihe on vakava, elämästä diktatuurissa voi löytää huumoria – ehkä on pakkokin, muuten ei jaksaisi.

Lähestymistapa teoksessa on päiväkirjamainen eli Delisle itse on tapahtumien keskiössä. Vielä syvemmälle kuitenkin päästäisiin, jos mukana olisi paikallisten kokemuksia. Niitä tosin voi olla diktatuurissa vaikea saada julki.

Delisleltä ilmestyy suomeksi heinäkuussa 2009 Pjongjang. Sekin on omaelämäkerrallinen sarjakuvaromaani, mutta tällä kertaa Delisle havainnoi arkea ja tekee kantaaottavia huomioita vielä suljetummasta yhteiskunnasta, nimittäin Pohjois-Koreasta.

Aasiassa liikutaan myös Katja Tukiaisen sarjakuvassa Postia Intiasta (2002). Se on sarjakuvamuotoinen päiväkirja yhdeltä Tukiaisen monista Intian matkoista. Intiassa Tukiainen joogaa, opettaa sarjakuvan tekemistä ja tekee samalla pieniä huomioita arjesta ja suuria havaintoja yhteiskunnasta.

Lukemalla Postia Intiasta ei tutustu paikallisiin nähtävyyksiin tai huippujännittäviin elämyksiin, vaan tavalliseen intialaiseen elämään. Siihen kuuluvat meluisat liikenneruuhkat, kuumuus ja vatsataudit, mutta myös ihmisten ystävällisyys ja avoimuus, jotka jättävät lukijallekin hyvän ja lempeän olon. Teoksen lukija saa myös tietää, onko rastatukka merkki jumalalta, ja joutuu pohtimaan, miltä tuntuu nähdä nainen, jolla on narulla korjatut silmälasit, kun itse voi vaihtaa uudet puhtaat piilolinssit joka aamu.

Katja Tukiaisen piirrostyyli on aivan omanlaisensa, naivistinen ja helposti tunnistettava. Postia Intiasta hylkää sarjakuvaan perinteisesti kuuluvat ruudut, mikä lisää teoksen päiväkirja- ja luonnosmaisuutta.

Anna

Hae Merkintöjä Burmasta kirjastosta.
Hae Postia Intiasta kirjastosta.

Muita matkasarjakuvia:
Timo Mäkelä: Rooma (2004)
Maikki Harjanne: Mazzanon taikaa (2001)
Eero Lehtola: Askelia vanhalla mantereella (2006)

Pääkirjaston kesänäyttelyssä lisää esittelyjä matkakirjoista ja -romaaneista.

Pyörällä yli Alppien

Osmo Soininvaara: Fillarilla Nizzaan
Keväällä 2007 Osmo Soininvaara päätti pyöräillä Tallinnasta Nizzaan tapaamaan ystäväänsä. Matkaan oli varattu aikaa yksi kuukausi ja matkan edetessä oli tarkoitus pitää päivittäistä blogia Helsingin Sanomissa. Fillarilla Nizzaan teos on koottu näiden blogikirjoitusten pohjalta.

Soininvaaran pyöräilyreitti kulki Baltian, Puolan, Slovakian, Itävallan, Sveitsin ja Italian kautta Ranskaan. Yhteensä matkaa kertyi 3400 kilometriä, mikä merkitsi noin sadan kilometrin päivävauhtia. Kiireellisestä aikataulusta huolimatta Soininvaara ehtii matkan varrella ihailemaan maisemia, vaikka varsinaisesta nähtävyyksien bongaamisesta onkin luovuttava.

Matkan edetessä pohditaan kunkin yhteiskunnan tilaa esimerkiksi kaupunkisuunnittelun ja maahanmuuttopolitiikan kannalta. Soininvaara onkin erinomainen ajattelija sekä ajatusten pyörittelijä, ja hänen havaintonsa eri maista ovat matkakirjallisuutta parhaimmillaan. Mielenkiintoisia ja hauskoja vertauksia tehdään myös kotimaahan. Bratislavassa pyöräillessään Soininvaara muun muassa pohtii kaupunkisuunnittelun yhteneväisyyksiä Jyväskylään.

Matkan varrella ei säästytä kolhuilta, kumi puhkeaa useammin kuin kerran eikä matka aina suju lyhintä reittiä, mutta jotenkin oikea reitti sekä majoitus illaksi aina löytyvät. Kirja toimiikin samalla esimerkkinä sekä apuna pyörämatkaa suunnittelevalle. Kirjan lopusta löytyy lisäksi luettelo tarvikkeista ja apuvälineistä, mitä pyöräilijän tulisi huomioida matkaa suunnitellessaan.

Lukujen loppuun on mukavalla tavalla koottu kunakin päivänä edetty matka kartalle, ajetut kilometrit sekä matkaan käytetty aika. Vaikka tämä tuokin tekstiin tiettyä toistoa, niin siitä syntyy mukava keino sitoa lukijan mielenkiinto matkan etenemiseen ja aikatauluun.

Juhani

Tarkista teoksen saatavuus kirjastosta.

Polkupyörät ja matka teemasta myös:
Matti Rämö: Rengasrikkoja Saharassa
Juha Varila: Pyörällä: matkantekoa polkuvauhtia
Kalle Kajander: Kirjeitä polkupyörältä Euroopan eri maista
Matti Agge: Pyörällä Suomineito päästä varpaisiin

Pääkirjaston kesänäyttelyssä lisää esittelyjä matkakirjoista ja -romaaneista.

Gogolin kaima

Jhumpa Lahiri: Kaima (Tammi)

Kaima kertoo Intiasta Yhdysvaltoihin muuttavasta bengalilaisperheestä, jonka elämää seurataan erityisesti pojan näkökulmasta. Pojan kotinimi Gogol on isän kunniavelka lempikirjailijalleen. Nimi jää kuin vahingossa viralliseksi nimeksi, ja ajan mittaan Gogol kokee sen kiusalliseksi. Hän on hämmentynyt intialaisen ja amerikkalaisen identiteettinsä vuoksi. Gogol etsii itsenäisyyttä muuttamalla nimensä. Ristiriita näkyy myös hänen ihmissuhteissaan.
Kirja on tyylikäs ja hienovarainen, ja siitä jää mieleen myös se, että monissa elämän käännekohdissa matkustetaan junalla. Kuin junan kiitoa on myös perheen elämänkaari. Kirjasta on Mira Nair ohjannut elokuvan The Namesake – Kaima, sekin löytyy kirjastosta. Jhumpa Lahirilta on käännetty myös hienot novellikokoelmat Tämä siunattu koti (2001) ja Tuore maa (2008).

Heli

Tarkista teoksen saatavuus kirjastossa.

Gastronomista snobbailua, alkoholia ja seksiä

Tuomas Vimma: Gourmet (Gummerus)

Haluatko lukea mukaansatempaavan, ärsyttävän, nokkelan ja virkistävän törkeän kirjan? Tuomas Vimma (oik. Kusti Miettinen, s. 1979) on kirjoittanut sellaisia jo kolme: Helsinki 12 (2004), Toinen (2005) ja viimeisimpänä Gourmet (2008). Näistä kirjoista puhutaan ns. Helsinki-trilogiana, lähinnä samantyylisyytensä vuoksi. Kaikissa kirjoissa päähenkilö, minä-kertoja, on rehellistä työntekoa vieroksuva, rahan, seksin ja tyylin motivoima helsinkiläinen nuori mies. Gourmet’ssa yltiöylelliseen elämäntyyliin tottunut ranskalaisen keittiömestarisuvun hulttiojälkeläinen joutuu elämässään uuteen tilanteeseen, kun hänen isänsä sulkee rahahanat ja vaatii ryhdistäytymistä. Kirja on tyyliltään liioitteleva, yhtä suurta ylilyöntiä. Gastronominen snobbailu, oikeastaan ilotulitus, yhdistyy holtittomaan alkoholinkäyttöön ja räävittömiin seksisuhteisiin. Kielen tasolla kirja on täyteen ahdettu, täynnä viittauksia ajankohtaisiin ilmiöihin ja kielikuvia, joista useimmat hillittömän epäkorrekteja. Sivistyssanoja ja ruoka-alan erikoissanastoa käytetään sekaisin Helsingin slangin kanssa. Korkeakulttuuri kohtaa populaarikulttuurin, törky hienostuneisuuden. Kuitenkaan Vimman tyylitaju ei horju, vaan lukija voi luottaa olevansa hyvän tarinankertojan vietävänä. Moralistien ei kannata vaivautua.

Aapo

Tarkista teoksen saatavuus kirjastossa.

Enkeli porraskäytävässä

Kristin Steinsdóttir: Meidän talon enkeli (Idun)

Kristin Steinsdóttirin Meidän talon enkeli on laadukas ja monitasoinen kirja. Päähenkilö on Saarni, herkkä, hiljainen ja mietteliäs erinomaisen mielikuvituksen omaava poika. Saarnin vanhemmat ovat eronneet ja hän asuu äitinsä kanssa kerrostalossa. Saarnin mielestä heidän talossaan asuu enkeli. Toisinaan enkeli vilahtaa porraskäytävässä ja tulee jopa sisälle asuntoon. Kirjoittaja osaa asettua pienen pojan saappaisiin ja ajatuksiin kertoessaan kerrostalon elämästä Saarnin näkökulmasta. Saarni tietää, kuinka monta porrasta kotiovelle pitää kiivetä ja on lähes varma siitä, että heidän talossaan asuva herra Hukkanen on ihmissusi. Kirja on monikerroksinen ja sopii siksi eri-ikäisille. Teoksessa kuvataan arkista kerrostaloelämää lapsen hauskojen oivallusten värittämänä. Kantavia teemoja ovat mm. uuden elämäntilanteen hyväksyminen, koulukiusaaminen, yksinäisyys sekä pelot. Vaikeista aiheista kerrotaan lempeästi ja huumori keventää sopivasti kirjan sisältöä. Teoksessa vallitsee lämmin tunnelma. Kirja on kaunista luettavaa. Kuvitus, tekstin ulkoasu ja sisältö muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Kuvitus on värikästä ja taidokasta. Meidän talon enkeli onkin saanut kuvituksestaan islantilaisen Dimmalimm-palkinnon ilmestymisvuonnaan. Lisäksi kirja on saanut Pohjoismaisen lastenkirjallisuuspalkinnon ja useita IBBYn kunniamainintoja.

Minna

Tarkista teoksen saatavuus kirjastossa.

Kauhua Turusta

Stefan Nyman: Anna online (Teos)

Stefan Nymanin Anna online on moderni kauhuromaani. Kolmen turkulaisopiskelijan tiet kohtaavat ja lamput särkyvät itsestään, ja joku keskustelee mesessä, vaikkei ole edes koneen ääressä. Oikeaoppisesti tarinassa on yliluonnollisuutta ja karmivuutta, mutta myös toivoa. Turkua tuodaan hienosti esille, ja naakka astelee kirjalliselle näyttämölle kuin Poen korppi aikoinaan. Syystä tai toisesta kauhugenre ei ole Suomessa kukoistanut, vaikka siitähän voisi tulla vaikka vientituote, kuten suomalaisesta metallimusiikista. Kauhuelokuvia on tehty muutama, mutta suomalaisia kauhuromaaneja ei hevillä tule mieleen. Mika Waltari kirjoitti salanimellä Kristian Korppi muutamia kauhunovelleja 1920-luvulla. Kokonaisia romaaneja on tainnut julkaista vain joku Boris Hurtta (kauhua kirjoitetaan näköjään vain salanimellä). Jopa Ruotsista on tullut viime aikoina kehuttuja vampyyrikirjoja. Ehkä se kertoo Pohjanlahden ylittävästä kulttuuriyhteistyöstä, että pelinavauksen Suomessakin ovat tehneet suomenruotsalaiset. Toivottavasti seuraavaa suomalaista kauhuromaania ei tarvitse odotella taas vuosikymmentä.

Juha

Tarkista teoksen saatavuus kirjastossa.

Sarjakuvaa sitoutumiskammosta

Manu Larcenet: Pieniä voittoja (WSOY)

Ranskalaisen nykysarjakuvan helmiin kuuluva Manu Larcenet (s. 1969) pohdiskelee Pieniä voittoja –sarjakuvassaan elämän perimmäisiä kysymyksiä. Päähenkilö, kolmekymppinen Marco taistelee sitoutumiskammoa ja paniikkihäiriötä vastaan, työskentelee idealistisena ja kunnianhimoisena, mutta ajoittain työhönsä kyllästyvänä valokuvaajana ja tekee tiliä suhteestaan vanhenevaan isäänsä. Larcenet piirtää tätä puhuttelevaa, syvällistä ja lämminhenkistä tarinaa persoonallisella, selkeällä tyylillään. Pieniä voittoja on julkaistu suomeksi kolmen albumin verran, mutta jatkoa seuraa vielä, sillä Ranskassa on edetty jo neljänteen, sarjan päättävään osaan.

Anna

Tarkista teosten saatavuus kirjastossa.

Murha Reykjavikissa

Arnaldur Indriđason: Talvikaupunki (Blue Moon)

Islantilaisdekkari on tunnelmaltaan talvisen surumielinen. Kokenut rikospoliisi Erlendur työtovereineen selvittää tammikuun hyisessä viimassa kymmenvuotiaan pojan kuolemaa. Onko teko rasistinen vai käsistä karannutta koulukiusaamista? Poliisiryhmä joutuu juttua tutkiessaan perehtymään maahanmuuttajien elämään ja heitä kohtaaviin asenteisiin. Vanhoihin koulumuistoihinkin palataan. Tutkinnan lomassa poliisit myös elävät omaa elämäänsä perhe- ja parisuhteineen. Tutkittava juttu tuntuu Erlendurista erityisen henkilökohtaiselta, sillä hän joutuu jälleen miettimään lapsuutensa traumaa, lumimyrskyyn kadonnutta pikkuveljeä. Hänen on myös kohdattava aikuiset lapsensa, joihin on hankala suhde. Kirja on palkitun islantilaiskirjailijan viides suomeksi käännetty teos. Kirjastoon on hankittu myös Baltasar Kormákurin karun tuulisissa maisemissa tapahtuva DVD-elokuva Rikospaikka Jar city, joka perustuu Arnaldurin kirjaan Räme.

Heli

Tarkista teoksen saatavuus kirjastossa.

Sota ei ollut muistamisen arvoista aikaa

Sari Näre & Jenni Kirves (toim.): Ruma sota – Talvi- ja jatkosodan vaiettu historia (Johnny Kniga)

Oi! Mikä ihana sota taisi olla nimeltään joku 1970-luvun sotamusikaali. Jottei sodan rumempi puoli unohtuisi, seitsemän nuoremman polven tutkijan artikkelit on julkaistu nimellä Ruma sota – Talvi- ja jatkosodan vaiettu historia. Suomessahan on jo vuosikymmeniä julkaistu valtavat määrät kevyttä sotahistoriaa, mutta viime aikoina niissäkin on tartuttu kipeämpiin asioihin. On tullut tutkimuksia rintamakarkurien teloituksista ja yhteistyöstä Gestapon kanssa. Tieto-Finlandia –ehdokkaaksi päässyt ja jo hieman keskustelua aiheuttanut Ruma sota jatkaa sota-aikamme tabujen rikkomista. Kirjan soisi kuluvan muidenkin kuin sotahistorian harrastajien käsissä, koska se täydentää sitä kuvaa, mikä suurella enemmistöllä taitaa olla talvi- ja jatkosodasta elokuvien ja isoisän juttujen perusteella. Kaikkea se isoisäkään ei tiennyt tai pystynyt kertomaan, ainakaan selvin päin. Ja tämä vaikeneminen syineen ja seurauksineen on tavallaan kirjan artikkeleiden yli kantava teema. Artikkeleiden aiheita ovat metsäkaartilaiset, poliittisten vankien kohtelu, sensuuri ja propaganda (pojan uhraamisen vaatimus). Myöskään nälkää, viinaa, huumeita ja seksuaalista väkivaltaa ei jätetä käsittelemättä. Lopuksi käydään läpi sotaan osallistuneiden kirjailijoiden kokemuksia, jotka tiivistetään mottoon: ”Sota ei ollut elämisen eikä muistamisen arvoista aikaa”. Kirja on rankkaa luettavaa myös kuvituksen osalta, josta osan muodostavat sodan ruminta puolta näyttävät SA-kuvat.

Juha

Tarkista teoksen saatavuus kirjastossa.

Selailla sanakirjoja huvin vuoksi

Adam Jacot de Boinod: Tingon tarkoitus ja muita merkillisiä sanoja maailmalta (Schildt)

Adam Jacot de Boinod on koonnut kirjaansa Tingon tarkoitus ja muita merkillisiä sanoja maailmalta värikkäitä, mielenkiintoisia ilmaisuja yli 280 maailman kielestä. Ne ovat sanoja, joille ei ole vastinetta muissa kielissä. On hilpeää saada Tingon tarkoitusta lukiessaan tietää, että on olemassa sellaisia sanoja kuin ’kävellä tuulisella säällä huvin vuoksi’ (hollanti), ’nainen, joka vaikuttaa takaa päin katsottuna kauniilta, mutta ei enää edestäpäin nähtynä’ (japani) tai ’pettymys, jota tuntee, kun jokin ei menekään niin huonosti kuin olisi toivonut’ (saksa). Sanat ja sanonnat on ryhmitelty aihepiireittäin. Osansa saavat niin syöminen, työ ja eläimet kuin syntymä, kuolema ja rakkauselämäkin. Sanat ilmaisevat kummallisia ja melkein uskomattomia asioita ja kertovat myös paljon eri kulttuurien erityisluonteesta. Mitä kertoo esimerkiksi inuiteista eli eskimoista se, että heidän kielessään voidaan ilmaista yhdellä sanalla ’käydä usein ulkona katsomassa josko joku olisi jo tulossa’ tai ’olla koskaan vastaamatta’? Tai kääntyykö suomalaisille tuttu ja tärkeä sisu lainkaan muille kielille? Niin, ja tingo! Se tarkoittaa tietenkin eräässä pääsiäissaarelaisessa kielessä ’lainata ystävän talosta tavaroita yksi kerrallaan, kunnes mitään ei ole enää jäljellä’. Tingon tarkoitus ja muita merkillisiä sanoja maailmalta on kielellisen moninaisuuden puolustuspuhe, joka kehottaa iloitsemaan ja yllättymään sekä tuttujen että vieraiden kielten häkellyttävästä ilmaisuvoimasta. Kirja saa myös ajattelemaan, miten paljon menetämmekään, jos maailman kielet jatkavat sukupuuttoon kuolemista nykyistä ”keskimäärin yksi kieli kahdessa viikossa” –vauhtiaan.

Anna

Tarkista teoksen saatavuus kirjastossa.

Suomi Venäjänä

Outi Heiskanen: Tehtävä Suomessa – kotimaamme ulkomaisissa elokuvissa (Teos)

Me suomalaiset olemme loputtoman kiinnostuneita siitä, mitä meistä ajatellaan ja Suomi-brändiä pyritään jälleen kohentamaan. Outi Heiskasen kirja on katsaus siihen, miten Suomea ja suomalaisia on ulkomaisissa elokuvissa kuvattu mykkäelokuvista nykypäivään. Kirjassa kuvataan elokuvien tekemistä ja niiden täkäläistä vastaanottoa, joka usein on ollut tyrmistystä tai närkästystä. Väärin kuvattu! Toisaalta on liikuttavasti iloittu vaikkapa ”suomalaisen jääkiekon pääsystä tuhansille valkokankaille”. Usein Helsinki tai Suomi on tosin saanut esittää itänaapuriamme. Kirjassa kerrotaan kuvauspaikoista, avustajista, kommelluksista ja hankaluuksista. Ja maailmantähdistä: Charles Bronson oli töykeä mutta William Hurt oikein miellyttävä. Omar Sharif vieraili joensuulaisessa bridge-kerhossa. Diane Keaton tai Isabella Rossellini eivät olleet yleisön mielestä kyllin näyttävästi pukeutuneita. Kirjassa paljastetaan myös Renny Harlinin elokuvien Suomi-viittaukset. Teos on omistettu Åke Lindmanille, kansainvälisen yhteistyön grand old manille. Aki Kaurismäki on nykyään inspiroinut useaakin elokuvaa tavalla tai toisella. (Kirjassa ei mainita Vihaiset jalattomat miehet -elokuvaa, jossa Aki K. on pienessä roolissa.) Kannattaa muuten katsoa vaikkapa miten avustajat onnistuivat Warren Beattyn pyynnöstä hehkumaan suurelokuvassa Punaiset, millaisia olemme japanilaisin silmin Ruokala Lokissa tai miten taipuu tango Cardigans -yhtyeen Nina Perssonilta elokuvassa Unelmista totta – jos luoja suo.

Heli

Tarkista teoksen saatavuus kirjastossa.

Suunnistuskartta kaunokirjallisuuteen

Kaisa Neimala & Jarmo Papinniemi: Lukukirja – kirja kirjoista (Otava)

Yksi johtaa toiseen kun lukemisesta pitävät henkilöt keskustelevat kirjoista: Olen lukenut sen ja siitä tuli mieleeni tämä ja siinä on oikeastaan samaa kuin tuossa, tai jos pidit siitä niin varmasti pidät tästä. Samalla tavoin kirjallisuuskriitikko Kaisa Neimala ja päätoimittaja Jarmo Papinniemi ovat koonneet Lukukirjan, ”suunnistuskartan ja eksymisoppaan kaunokirjallisuuden kiehtovaan maailmaan”. He ovat asettaneet käsittelemänsä teokset kymmenen eri aihepiirin ja otsikon alle, esim. Lue ja naura, Lue ja kummastele, Lue ja kauhistu, Lue ja liikutu. Muutamat teokset esiintyvät useammankin aihepiirin alla. Tuntematon sotilas naurattaa, kummastuttaa, käsittelee perusasioista kuolemaa ja liikuttaa. Teos on mielenkiintoisesti, hauskasti ja persoonallisesti kirjoitettu. Se palauttaa mieleen monet luetut teokset ja laittaa ihmettelemään kun ei tuollaistakaan kohtaa teoksesta muista. Toisaalta se houkuttelee lukemaan niin klassikoita kun nykykirjallisuuttakin, johon ei ole syystä tai toisesta ole tullut tarttuneeksi. Vaikka joistakin teoksista saattaa olla kirjoittajien kanssa aivan eri mieltä, niin kaikkien aihepiirien alla tekee löytöjä ja innostuu vanhoista tutuista uudelleen. Ainoastaan viimeinen aihepiiri Lue ja häikäisty tuottaa pettymyksen, sitä odottaa innoissaan ja sitten siihen on valittu aivan väärät kirjat!

Heli L

Tarkista teoksen saatavuus kirjastossa.

Tolstoin viimeinen vuosi

Jay Parini: Viimeinen asema – romaani Leo Tolstoin viimeisestä vuodesta (Tammi)

Kirjailija löysi antikvariaatista Valentin Bulgakovin päiväkirjan hänen viimeisestä vuodestaan Leo Tolstoin seurassa. Pian hänelle selvisi, että moni muukin Tolstoin viimeisen vuoden seuralaisista piti päiväkirjaa. Hän rakentaa löytämistään tutkimuksista ja näistä päiväkirjoista osin kuvitteellisen kertomuksen Tolstoin viimeisen vuoden tapahtumista. Tolstoi oli jo aikanaan maailmankuulu kirjailija, jonka elämää seurattiin maailman lehdissä tarkasti. Tolstoin vaimo Sofia Andrejevna on sairaalloisen mustasukkainen miehensä ajankäytöstä, seuralaisista, testamentista. Hän ei myöskään koskaan ole ymmärtänyt tolstoilaisuutta, joka toi Tolstoin ympärille opetuslapsia ja jotka siten veivät suuren osan Tolstoin ajankäytöstä. Sofia Andrejevna järjestää kohtauksia, joita Tolstoi yrittää ymmärtää ristinä, jonka Jumala on hänelle asettanut. Lopulta ristiriita vaimon ja ympärillä elävän talonpoikien köyhyyden ja oman elämän hyvinvoinnin kanssa on niin suuri, että Tolstoi päättää lähtea Jasnaja Poljanasta. Hän kuolee matkalla Astapovon rautatieasemalla.

Raila

Tarkista teoksen saatavuus kirjastossa.

Jokuveli valvoo hiekkalaatikollakin

Mika Mannermaa: Jokuveli (WSOYpro)

Isoveli valvoo. Tuohon George Orwellin Vuonna 1984 –kirjan tulevaisuudenkuvaan on jouduttu vasta vain eräässä talossa Espoossa. Muuten Suomen kansalaiset saavat vielä aika vapaasti puuhastella omia puuhiaan kenenkään suuremmin välittämättä. Jokuveli valvoo, tietää, eikä unohda. Näin ennustaa tulevaisuudentutkija Mika Mannermaa kirjassaan Jokuveli – Elämä ja vaikuttaminen ubiikkiyhteiskunnassa. Hän on kehittänyt isonveljen sijaan termin jokuveli kuvaamaan tulevaisuuden yhteiskuntaa. Ideana on, että tulevaisuudessa ”läpinäkyvyys” kasvaa kaikessa. Uuden teknologian mahdollistamina kaikki valvovat kaikkia eli kansalaiset, vallanpitäjät ja yritykset kaikki elävät akvaariossa, jossa mikään ei pysy salassa. Mannermaa toivottaa tervetulleeksi tällaisen kehityksen ja vetää valvonnan rajan vessan oveen. Jokuveljeen liittyy olennaisesti myös se, ettei se unohda. Tulevaisuuden presidenttiehdokkaiden törttöilyt hiekkalaatikolla kaivetaan esiin. Lienee hyvä miettiä jo nyt mitä itsestään paljastaa verkossa, koska kaikki tallennetaan. Mannermaa lanseeraa myös muita provosoivia – osin toistensa kanssa ristiriitaisiakin – metaforia kuvaamaan tulevaisuutta. Instantismi. John Wayne –yhteiskunta. Woody Allen –yhteiskunta. Virtuaaliheimot. Varmaahan on vain se, että tulevaisuus on jotain ihan muuta.

Juha

Tarkista teoksen saatavuus kirjastossa.

Z tapaa miehen, rakastutaan

Xiaolu Guo : Pieni punainen sanakirja rakastavaisille (Atena)

"Minä alien, muukalainen, niin kuin Hollywood elokuvassa Alien. Minä elää toisessa planeetassa, on hassu naama ja outo kieli." Nuori nainen tulee Kiinasta kielikouluun Lontooseen. Hänen vaikealta kuulostava nimensä lyhentyy Z-kirjaimeksi ja identiteetti on muutenkin kadoksissa. Sanakirjan avulla hän sitkeästi alkaa ottaa asioita haltuunsa. Jokainen kirjan luku on päiväkirjamerkintö, jonka otsikko on opittava sana. Z pohtii sanojen merkitystä kokemansa kautta. Z tutustuu ympäristöönsä uskaliaasti. Kulttuurierot hämmästyttävät jatkuvasti, erityisesti yksilöllisyyteen ja yhteisöllisyyteen, vapauteen ja rakkauteen liittyvät. Sillä tarina on myös se tavallinen: nainen tapaa miehen, rakastutaan. Yhteiselämä ei kuitenkaan ole helppoa. Mies tahtoo Z:n kokevan asioita myös itsenäisesti, niinpä Z lähtee rinkkoineen kiertomatkalle Eurooppaan, jossa maailma on taas aivan toisenlainen: "Täällä kaikki hautuu sakeana varhaisaamussa, ei niin kuin Englannissa. Englannin aurinko on valeaurinko, kirjallisuusaurinko." Englannin ohella Z oppii paljon elämästä ja itsestään. Opintovuoden jälkeen on päätösten aika. Suomentaja Ulla Lempiselle kirja on varmasti ollut mielenkiintoinen työ, sillä kirja kuvaa konkreettisesti Z:n kielitaitoa: alussa on paljon virheitä ja väärinkäsityksiä, mutta vähitellen ilmaisu käy yhä sujuvammaksi.

Heli

Tarkista teoksen saatavuus kirjastossa.

Lämmintä Waltaria

Mika Waltari: Feliks Onnellinen (WSOY)

Feliks Onnellinen ilmestyi 50 vuotta sitten. Pienoisromaani on kertomus uskosta Jumalaan. Kirja kertoo pienen virkamiehen julistustyöstä. Feliks näkee tehtäväkseen viedä sanomaa Jumalan laupeudesta muille ihmisille. Hän ei iloitse tehtävästään vaan kokee sen ahdistavana pakkona. Feliks on sekä onnellinen että syvästi onneton. Hän on epileptikko ja elää vaatimattomasti, jopa surkeasti. Feliksistä tulee mielleyhtymiä Dostojevskin Idiootin ruhtinas Myskiniin. Työpäivän jälkeen Feliks lähtee kiertämään katuja. Surkea reppana tuomassa iloista sanomaa tylyille ja usein laitapuolen ihmisille synnyttää huvittavia tilanteita. Huumori on lämmintä, vaikka joskus surullista. Epämiellyttäviäkään ihmisiä ei pilkata, vaan heidän käyttäytymisensä syitä selitetään rakastavan ymmärtäväisesti. Kirja on lämpimästi kerrottu ahdistuneen ihmisen selviytymistarina.

Mielikki

Tarkista teoksen saatavuus kirjastossa.

Pahuus kirjallisuudessa

Tarmo Kunnas: Paha (Atena)

Pahalla on vahva taiteellinen tehtävä. Suurella yleisöllä kontakti pahaan tapahtuu etäisesti ja harvakseltaan. Kadulla pahan olemassaolosta muistuttavat iltapäivälehtien lööpit, mutta omaan kotiin se tunkeutuu useimmiten – onneksi – taiteen tai viihteen muodossa. Tutkimalla tätä pahuuden esittämistä taiteessa Jyväskylän yliopiston kirjallisuuden professori Tarmo Kunnas on tarttunut vaikeaan, mutta tärkeään aiheeseen. Kunnaksen Paha käsittelee taiteista kirjallisuutta ja kuvataiteita. Elokuvaakin sivutaan hieman, mutta kirjoittajan elokuvamaku ei yllä äänielokuvan aikakaudelle. Kuvataiteiden osuus on kevyt ja sen mukaan ottamisella on saatu lähinnä hieno kuvaliite kirjan keskelle. Kunnas on kirjallisuuden professori ja siihen kirjan merkittävin osa keskittyykin. Pahaa on Kunnaksen mukaan yksiselitteistä ja monitulkintaista. Yksiselitteisimmillään paha voisi esiintyyä Grimmin satujen äitipuolissa, kolmannessa valtakunnassa ja kristinuskon saatanan hahmossa. Mutta nuo kaikki voi kuvata myös moniselitteisesti, kuten karismaattinen Lucifer William Blaken ja John Miltonin kuvauksissa. Näin pahaa muuttuu monitulkintaiseksi. Keskeisessä osassa kirjassa ovat Kunnaksen aiemmat tutkimuskohteet: Nietzsche, Knut Hamsun ja ranskalainen kirjallisuus. Kuuluisat pahan kuvaajat – Dostojevski, Baudelaire, Genet – ovat luonnollisesti mukana, mutta heistä on kirjoitettu hyllymetreittäin ennenkin. Uudemmista teoksista ansiokkaasti analysoidaan mm. Jonathan Littelin teosta Hyväntahtoiset, joka saadaan tänä syksynä suomeksikin. Teos esittelee monia houkuttelevia pahuuden kuvauksia, mutta valitettavasti Kunnas ei ole niin hyvä esseisti, että pitkiä juonikuvauksia lukijalle tuntemattomasta kirjasta jaksaisi aina lukea. Kiinnostavimmillaan Kunnaksen Paha onkin hieman syrjäisemmillä kaduilla; analysoidessaan oikeutettua pahaa Sartren Likaisissa käsissä, E.T.A. Hoffmannin fantasian kimpussa, etsiessään suomalaista immoralismia Eino Leinon, Joel Lehtosen, Johannes Linnankosken ja L. Onervan teoksista tai hakiessa modernia trendiä lapsen ja pahan yhteiselosta Juha Seppälän ja Ian McEwanin teoksissa. Paras kirjallisuus paljastaa, että ihminen ei ole hyvä eikä paha. Jokainen ihminen on arvoitus – niin itselleen kuin kirjailijoillekin. Kirjailijat usein esiintyvät pahan palvojina ja puolustajina, mutta etsivät oikeutta ja hyvyyttä hekin.

Juha

Tarkista teoksen saatavuus kirjastossa.

Intialaisesta lastenkodista Suomeen ja eskariin

Palnan tyttäret (DVD). Käsikirj. ja ohj. Kiti Luostarinen

Dokumenttielokuvassa seurataan sanavalmiin tytön, kohta eskariin menevän Devin elämää. Devi on adoptoitu pienenä intialaisesta Palnan lastenkodista Suomeen. "Sitten tuli kaksi valkonaamaista minun kanssa leikkimään ja kolmen päivän kuluttua aloin hoksaamaan, että nämä alkaa sillai olemaan mun isä ja äiti." Hän pohtii intialais-suomalaista identiteettiään ja perhettä: perhe on sellainen jossa rakastetaan ja katsotaan että lapsilla on kaikki hyvin ja hoidetaan jos on tullut haava. Hän kertoo myös tarinaansa ammasta, ensimmäisestä äidistään, joka ei voinut huolehtia hänestä, "mutta hän oli ottanut mua syliin." Elokuvassa Devi saa pikkusiskon samasta lastenkodista, jossa hän itse aikanaan oli. Hakumatka on samalla matka Devin omaan historiaan. Stuti-siskon alkutaival kohti uutta kotia on itkuinen ja vaikea. Monenlaiset odotukset ja tunteet raastavat sekä vanhempia että Deviä. Elokuvassa kuvataan henkilöitä kunnioittaen ja liikuttavastikin rakkauden ja turvan ja omien juurien tuntemisen merkitystä. Lopulta perheessä on siskokset, "etelän tyttö ja vuorten tyttö".

Heli

Tarkista teoksen saatavuus kirjastossa.

Tytön elämää sarjakuvassa

Tiitu Takalo: Kehä (Suuri Kurpitsa)

Julia on 16-vuotias nyrkkeilyä harrastava tyttö. Hänen poikaystävällään Eetulla on oma käsityksensä siitä, millainen tytön pitää olla ja miltä näyttää, eikä hänen äitinsäkään ole oikein samalla aaltopituudella tyttärensä kanssa. Kiehtova Alexandra eli Alex, johon Julia tutustuu nyrkkeilysalilla, hämmentää Juliaa ja tämän läheisiä perusteellisesti. Ennen pitkää Julia joutuu kohtaamaan sekä Alexin nyrkkeilykehässä että omat tunteensa. Tiitu Takalon, tamperelaisen sarjakuvantekijän ja kuvataiteilijan, Kehä on tulisieluinen ja voimaannuttava tarina naiseksi kasvamisesta ja itsensä löytämisestä. Takalon piirrosjälki on kaunista ja taidokkaasti sommiteltua. Sarjakuva-albumi sopii sekä nuorille että aikuisille.

Anna

Tarkista teoksen saatavuus kirjastossa.

Ciceron elämää

Robert Harris: Imperium (Otava)

Antiikin Roomaan sijoittuva Robert Harrisin romaanisarja alkaa kertomuksesta Marcus Tullius Cicerosta, joka eli Roomassa 106 - 43 ennenajanlaskumme alkua. Cicero oli valtiomies, lainoppinut ja filosofi. Häntä pidetään ensimmäisenä ammattipoliitikkona. Kirja on mitä ajankohtaisin, vaikka se kertookin Roomasta. Rooman valtakunnassa ei ollut mahdollista päästä politiikkaan mukaan ilman rahaa, lahjontaa tai lupaamalla virkoja. Roomassa vaikuttajaksi pääsi, jos kuului aristokratiaan ja oli rikas. Cicerolla ei ollut mitään näistä. Hän lähti Kreikkaan opiskelemaan sen ajan kuuluisimpien retoriikan opettajien johdolla – mm. Apollonios Molonin kouluun. Seuraavaksi hän nai rahaa. Cicero saavutti asemansa älyn, puhetaidon ja tahdonvoimansa avulla. Hänellä oli yksi tavoite - päästä konsuliksi. Hän oli vankkumaton tasavallan kannattaja ja joutui jatkuvien omantunnon kysymysten eteen tasapainotellessaan Pompeiuksen suosion ja omien tasavalta-ajatuksiensa kanssa.

Raila

Tarkista teoksen saatavuus kirjastosta.

Saksalaisena Tanskassa

Knud Romer: Joka silmää räpäyttää, pelkää kuolemaa (Avain)

Vaiettuja asioita avataan tässä kirjassa, joka perustuu kirjailijan perheen kokemuksiin ja herätti Tanskassa paljon keskustelua. Toisen maailmansodan varjot ovat vahvasti totta vielä 1960–70-luvuilla. Pienen kaupungin lannistava ilmapiiri ei salli poikkeuksia, ja tämä perhe on poikkeus. Äitiä, sodan jaloista Tanskaan päätynyttä ja tanskalaisen kanssa avioitunutta saksalaisnaista, ei koskaan hyväksytä. Taustastaan riippumatta äiti edustaa sodanaikaista Saksaa, eikä saa sitä anteeksi. Perhettä syrjitään vaivihkaa tai aivan suoraan. Koulussa natsisiaksi haukuttu poika yrittää tasapainoilla äidin ja isän sukuperinteiden keskellä. Hän ei pysty kieltämään äitiä esimerkiksi järjestämästä saksalaismallisia syntymäpäiväkutsuja, joille pahanilkiset koulutoverit kutsutaan, ja joiden vuoksi häntä taas kiusataan. Kaiken aikaa läsnä ovat myös äidin ja isän suvun jo edesmenneet jäsenet, joista kerrotut tarinat kiehtovat ja pelottavatkin poikaa. Ennakkoluulot, muukalaispelko ja kiusaaminen tuntuvat nykyäänkin ajankohtaisilta aiheilta. Onneksi kirjassa on myös huumoria ja suvun tarinoiden taianomaista tunnelmaa.

Heli

Tarkista teoksen saatavuus kirjastossa.

Omaelämäkerrallista Atwoodia

Margaret Atwood:Poikkeustila (Otava)

Kanadalaisen Margaret Atwoodin Poikkeustila on kirja, jota voi lukea luottavaisin mielin: tämä kirjailija osaa kertoa. Kirja koostuu novelleista, mutta sen voi hyvin lukea kuin romaanin täydentäen mielessään novellien väliset ”aukot”. Poikkeustilaa on pidetty omaelämäkerrallisena teoksena, vaikka se ei aivan yksi yhteen noudattelekaan kirjailijan elämää. Päähenkilönä novelleissa on Nell, jonka elämäntilanteita katsotaan viisaan etäisyyden päästä. Nell on vastuuntuntoinen, liiankin kiltti lapsi, joka kasvaa 1960-luvulla vaeltelevaksi nuoreksi aikuiseksi. Parisuhteessaan Nell joutuu sopeutumaan myös miehen aikaisempaan perheeseen, ja tuntee itsensä tässä kuviossa sivulliseksi. Vaikka perhesuhteet ovat ongelmaisia, ne ovat tärkeitä, esimerkiksi Nellin nuorempi sisar on kiinnostava hahmo. Tärkeitä ovat myös tarinat: vanha isä rakastaa tiettyä seikkailua, ja kun äiti alkaa hiipua pois, Nell yrittää herättää muistoja valokuvien ja tarinoiden avulla, mutta joutuu näkemään, etteivät ne enää tavoita.

Heli

Tarkista teoksen saatavuus kirjastossa.

Naiskonkistadori

Isabel Allende: Sydämeni Ines (Otava)

Haluatko lähteä matkalle Chileen! Isabel Allende vie sinut matkalle ja valloittamaan 1500-luvun Chileä kirjassaan Sydämeni Ines. Ines kasvaa 1500-luvun Espanjassa, jossa naisen asema on mm. maurien jäljiltä rajoittunutta vieläkin enemmän kuin muualla Euroopassa. Hänen miehensä lähtee Etelä-Amerikkaan jättäen vaimonsa miettimään tulevaisuuttaan. Lopulta hän saa luvan lähteä etsimään miestään Uudesta maailmasta. Hän ottaa mukaansa veljensä tyttären, koska yksinhän hän ei voi naisena lähteä. Rasittavan, vaikean matkan jälkeen laiva saapuu Venezuelaan ja siitä edelleen Panamaan. Ines kuulee, että hänen miehensä on lähtenyt Peruun auttamaan Pizarroa intiaanien valloittamisessa. Lisäksi houkuttimena on kulta, jota Perusta saa huhujen mukaan mielettömästi. Perussa Ines kohtaa elämänsä miehen, jonka kanssa hän lähtee valloittamaan Chileä, josta legendat kertovat, että se on Paratiisi. Ines selviää rankasta matkasta yli tunturien ja poikki autiomaan. Taistelut intiaaneja vastaan ovat rajuja ja verisiä. Hänen elämänsä mies lähtee taisteluun ja hylkää hänet. Todellisen turvansa Ines löytää Rodrigosta, jonka kanssa he rakentavat uutta Chileä. Elämänsä lopulla hän toteaa, että edelleen intiaanit taistelevat maastaan ja veriset taistelut jatkuvat. Konkistadorien raakuus purkaantui intiaanien vastaaviin raakuuksiin. Intiaanien käsitys ajasta ja elämästä oli aivan toinen kuin kristityillä ja oli yksi syy miksi heidät oli helppo tuhota. "Lähetyskäskynä" espanjalaiset miehet tappoivat intiaaneista miehet ja lapset ja ottivat kymmeniä naisia vaimokseen luodakseen uuden maailman ihmisen. Allende perustaa tarinansa dokumentteihin, joita hän on löytänyt Ines Suarezista, joka siis on oikeasti ollut olemassa. Allende kuvaa rakkaudella entistä kotimaataan. Hyvä lukuromaani.

Raila

Tarkista teoksen saatavuus kirjastossa.

Barbapapa-kirjat

Annette Tison & Talus Taylor: Barbapapa-kirjat (Otava)

1970-luvulla syntyneet eli pullamössöksi haukuttu sukupolvi on alkanut saada jo omia lapsia. Kirjankustantajat ovatkin fiksusti tuoneet markkinoille uusintapainoksia 1970-luvun lastenkirjoista. Otava on tehnyt kulttuuriteon julkaisemalla uudestaan ranskalaisia Barbapapa-kirjoja. Ensimmäinen Barbapapa ilmestyi 1970. Muotoaan muuttavat Barbapapat ovat sen jälkeen esiintyneet monenlaisissa kirjoissa, sarjakuvissa ja animaatiossa, mutta varsinaisia helmiä ovat vain alkuperäiset 10 kuvakirjaa. Kirjojen kuvitus on ensiluokkaista. Tekijät Annette Tison ja Talus Taylor aloittivat työuransa arkkitehtinä ja tekniikanopettajana ja tämä näkyy kirjoissakin. Koneisiin, rakennuksiin ja kaupunkimaisemiin on paneuduttu huolella. Myös tarinat ovat mainioita ja viihdyttävät nostalgisen isän tai äidin lisäksi 2-6-vuotiaita. Ensimmäisessä Barbapapa-kirjassa Barbapapa syntyy ja toisessa (Barbapapan matka) hän etsii itselleen puolisoa ja löytääkin Barbamaman lähempää kuin osasi kuvitellakaan. Samassa kirjassa maasta nousevat myös seitsemän barbapientä. Loput kirjat kertovatkin perheen taisteluista vääryyksiä vastaan. Päältäpäin tarinat pullamössönpehmeästä barbaperheesta eivät vaikuta kovin radikaaleilta, mutta kirjojen sivuilla ei ihmisen pahuus jää epäselväksi. Veikeiden tarinoiden lomassa käsitellään julmuutta eläimiä kohtaan, teollistumista ja sen aiheuttamaa saastumista, kulttuuriperinnön tuhoamista ja koululaitoksen yhdenmukaistavaa vaikutusta niin, että 5-vuotiaskin sen ymmärtää. Näitä lukiessa ei tarvitse ihmetellä miksi monista 1970-luvulla syntyneistä tuli kettutyttöjä ja kasvissyöjiä. Yleensähän syypääksi nimetään Disneyn Bambi-elokuva, mutta Barbapapallakin taitaa olla sormensa pelissä.

Juha

Tarkista teosten saatavuus kirjastossa.

Vietnamin traumoista

Javier Cercas: Valon nopeus (Bazar)

Espanjalaisen Javier Cercasin Valon nopeus on taidokkaasti rakennettu tarina Vietnamin traumoista, kirjoittamisen vaikeudesta ja menestyksen hinnasta. Päällisin puolin tarina kertoo kirjailijanalusta, joka amerikkalaisessa yliopistossa opettaessaan tutustuu Rodneyyn, Vietnam-veteraaniin, joka ei halua puhua sotakokemuksistaan. Jotain kamalaa sotilaat ovat Vietnamissa tehneet. Myöhemmin Rodneyn ja kertojan tiet erkanevat. Kertoja haaveilee kirjoittavansa kirjan Rodneyn tarinasta. Hän saavuttaa menestystä toisella kirjalla, Salamiin soturit, joka on Cercasin kuuluisin teos. Tapa, jolla kertojan ja kirjailijan omat henkilöhistoriat kietoutuvat yhteen muistuttaa ironiassaan hieman J.M. Coetzeen viimeisimpiä romaaneja. Cercas kirjoittaa nautittavaa proosaa ja tarina on traaginen, eikä näin jää pelkäksi metafiktiiviseksi irroitteluksi.

Juha

Tarkista teoksen saatavuus kirjastossa.