Lauluyhtyeiden joulu

Viisi: Joulun lauluja

Lauluyhtyeiden joululevyt alkavat olla jo ilmiö. Rajaton julkaisi äskettäin toisen joululaululevynsä, Club for Fiven Rekiretki on sekin hyvin löytänyt ostavan yleisön ja kirjaston lainaajat. Levyjen lisäksi tunnelmaa voi hakea myös lauluyhtyeiden mittavilta joulukonserttikiertueilta. Viime vuonna joulun tuojien joukkoon liittyi lauluyhtye Viisi levyllään Joulun lauluja.

Viisi poikkeaa kahdesta muusta mainitusta lauluyhtyeestä ainakin siinä, että Viiden kaikki viisi laulajaa ovat naisia. Ennakkoon saattaa ajatella, että miesäänettömän yhtyeen soundi jää väistämättä ohuemmaksi ja sovitukselliset mahdollisuudet pienemmiksi. Sovitukset ovatkin lähempänä perinteistä kuorolaulua eikä levyllä kuulla esimerkiksi rytmisoittimien imitointia. Tämä ei kuitenkaan ole puute, vaan levyn esitykset tuntuvat luontevilta ja silti tarpeeksi mielenkiintoisilta. Levyn yleissävy on levollisen perinteikäs, mutta silti raikas.

Useimmilla uusilla joululevyillä on myös aivan uusia joululauluja, niin tälläkin. Laadullisesti ne ovat hyvinkin kelvollisia, mutta väkisinkin ne tuntuvat heppoisilta verrattuna levyn "kauneimmat joululaulut" -järkäleisiin. Ilmeisesti pelkästään vanhojen joululaulujen versioiminen ei riitä musiikin tekijöille. Osa yleisöstäkin taitaa haluta uusia ja tuoreita rakennuspalikoita joulutunnelmansa pystytykseen. Yhtä kaikki tälle levylle on helppo ennustaa pitkää käyttöikää ja paikkaa käytetyimpien joululevyjen joukossa.

Aapo

Hae lauluyhtye Viiden Joulun lauluja kirjastosta.

Apinat tv-kameroiden edessä

Sara Gruen : Apinatalo

Isabel Duncan on omistanut elämänsä bonobo-apinoiden kommunikaation tutkimukselle kielitutkimuslaboratoriossa. Kun laboratorio räjäytetään, bonobot pääsevät karkuun ja Isabel loukkaantuu. Vammoistaan toipuessaan Isabel etsii kadonneita bonoboja. Ratkaisu löytyy televisiosta: bonobot on suljettu taloon, jossa niitä kuvataan 24/7. Niiden ainoa yhteys ulkomaailmaan on tietokone, jolla ne tilaavat itselleen ruokaa ja tavaraa. Aluksi katsojat liimautuvat ruudun ääreen, vetonaulana etenkin bonobojen aktiivinen ja estoton seksielämä. Kun katsojaluvut kuitenkin alkuinnostuksen jälkeen notkahtavat, täytyy tuottajien keksiä uusia koukkuja yleisön mielenkiinnon ylläpitämiseksi.

Isabel seuraa apinataloa järkyttyneenä ja tekee kaikkensa saadakseen rakkaat bonobonsa pelastettua. Bonobojen kohtaloon pääsee vaikuttamaan myös toimittaja John Thigpen, joka on tavannut ne ennen räjähdystä ja ollut niiden taidoista hyvin vaikuttunut. Samalla John saa tilaisuuden pelastaa oma, alamäkeen valunut toimittajanuransa.

Apinatalo on ennen kaikkea viihdyttävää luettavaa, vaikka käsitteleekin ajankohtaisia ja koskettaviakin aiheita. Kirja koukuttaa heti alusta lähtien ja saa lukijan toivomaan, että bonoboille kävisi loppujen lopuksi hyvin. Sara Gruenin teksti on erittäin sujuvaa, kuten jo hänen ensimmäisessä teoksessaan Vettä elefanteille. Lukukokemus on kuitenkin erilainen, ja Apinatalo kannattaakin lukea itsenäisenä teoksena, ilman ennakko-odotuksia.

Tuula

Hae Apinatalo kirjastosta
Hae Sara Gruenin teokset kirjastosta