Kirja kerjää verta nenästään

1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään

Jälleen kerran on musiikkidiggarin maailma laitettu järjestykseen. Tällä kertaa asialla on ollut toimittaja Robert Dimery ja lukuisa joukko musiikkijournalisteja ympäri maailmaa. Urakka on ollut massiivinen: valita 1001 olennaisinta albumia 1950-luvun puolivälistä lähes tähän päivään saakka.

Populaarimusiikista on kysymys, ja skaala ulottuu pehmeästä bossanovasta metallin mustimpiin syövereihin. Välille mahtuu monenlaista: maailmanmusiikkia, teknoa, avantgardistista häröilyä ja tietenkin suurimmaksi osaksi pop-rockia. Näin kirja todella tarjoaa jotakin jokaiselle musiikinkuuntelijalle. Tuskin kenenkään maku on niin laaja, että kaikki kirjan albumit olisivat entuudestaan tuttuja.

Kirjan otsikko on mahtipontinen ja kerjää verta nenästään. Onko mahdollista tehdä absoluuttinen lista parhaista albumeista? Ei ole, toteaa Dimery esipuheessa ja myöntää, että valinnat ovat subjektiivisia. Kirjaa kannattaakin käyttää itseltä huomaamatta jääneiden helmien kalastamiseen. Samalla voi nautiskella taitavasti tiivistetyistä esittelyteksteistä, jotka – rockjournalismin perinteiden mukaisesti – sisältävät runsaasti turhanpäiväistä, mutta silti aina niin mielenkiintoista triviatietoa levytyksistä ja bändihistorioista.

Valintojen subjektiivisuutta kuvastaa myös se, että tähän suomenkieliseen laitokseen on ympätty 80 suomalaista albumia. Se tarkoittaa sitä, että tästä puuttuu 80 alkuperäisessä laitoksessa ollutta albumia. Tämä houkuttelee poisjätettyjen ja mukaan otettujen albumien vastakkainasetteluun ja pohtimaan koko teon mielekkyyttä. Suomalaisten albumien mukaan ottaminen kuitenkin kiistatta lisää suomalaisen lukijan mielenkiintoa tähän kirjaan. Päätoimittajana ja vastuullisena suomalaisessa laitoksessa on ollut Jake Nyman, apunaan kaksi muuta pitkän linjan musiikkitoimittajaa Pekka Laine ja Tero Liete. Nyman ei missään nimessä ole ensimmäistä kertaa kokoamassa tällaista listaa: monen muistissa on hänen toimittamansa Aution saaren levyt (1997).

Vastaavia top-lista-teoksia löytyy muiltakin aloilta, esimerkiksi saman sarjan 1001 elokuvaa jotka jokaisen on nähtävä edes kerran eläessään tai 1001 paintings you must see before you die.

Aapo

Hae 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään kirjastosta.
Hae kaikki 1001 kirjat kirjastosta.

Nuorten aikuisten krampeista

Kallio et al: Kramppeja ja nyrjähdyksiä

Kramppeja & nyrjähdyksiä on alkanut ilmestyä 1990-luvun alussa, aluksi musiikkilehti Rumbassa. Sarjakuva ilmestyi myös Helsingin sanomien sunnuntaisivuilla ja sittemmin muissakin lehdissä. Albumeja on ilmestynyt useita.

Kramppeja & nyrjähdyksiä kertoo koetun tuntuisesti aluksi nuorten aikuisten elämästä, harrastuksista, parisuhteista ja niiden päättymisistä. Ja tietysti musiikista ja elokuvista. Tavataan baaritiskin äärellä tai ystävien joukossa. Vuosien kuluessa henkilöt keski-ikäistyvät ja vakiintuvat. Elämä antaa niin iloja kuin huoliakin. Tunnelma on joskus haikea, välillä kriittinen, usein osuva. Arki on rosoista, mutta joskus niin kaunista.

Käsikirjoittaja Pauli Kallio on tehnyt Krampeissa & nyrjähdyksissä yhteistyötä usean piirtäjän kanssa. Christer Nuutinen oli ensimmäinen piirtäjä, muita ovat olleet Sami Toivonen, Katja Tukiainen ja Mika Lietzén. Piirtäjän käsiala tuo aina oman tunnelmansa. Jostakin syystä tuntuu alkuperäinen piirtäjä parhaiten tavoittavan tarinoiden hengen. Nuutinen onkin palannut Kramppien & nyrjähdysten pariin uusimmissa albumeissa Kramppeja & nyrjähdyksiä nuorten naisten maailmassa sekä Kramppeja & nyrjähdyksiä parempaa elämää.

Pauli Kallio on Suomen ainut päätoiminen sarjakuvakäsikirjoittaja. Laajaan tuotantoon mahtuu yhteistyötä monen piirtäjän kanssa; esim. Pentti Otsamon FC Palloseurassa ja Jukka Tilsan Sekametsä -sarjassa. Usein tarinat ovat omakohtaisia, kuten Maalaispunkin päiväkirja.
Kallio on myös kustantanut ja kääntänyt sarjakuvia ja toiminut musiikkiarvostelijana.

Heli

Hae kaikki Krampit kirjastosta.