Rannekellot ajan käyttöesineinä ja harrasteena

Joona Vuorenpää:Kellomies
Joona Vuorenpään kirja Kellomies esittelee monipuolisesti kelloja: erilaisia kellotyyppejä, kellohistoriaa, tekniikkaa ja markkinoita. Leijonanosan kirjasta lohkaisee brändiesittelyt, eli tunnetuimmat ja tärkeimmät kellomerkit käydään aakkosjärjestyksessä läpi. Kirjassa keskitytään erityisesti miesten mekaanisiin kelloihin, joka on näyttävin, arvostetuin ja hintavin kellotyyppi. Mekaaninen kello siis ei tarvitse toimiakseen paristoa, vaan se saa käyttövoimansa jousesta, joka vedetään joko käsin tai automaattisesti heilurin avulla, käden liike-energiaa varastoiden. Suurin osa kirjassa esitellyistä kelloista onkin automaattikelloja.

Vuorenpään kirja on ensimmäinen suomenkielinen kirja rannekelloista. Miksi tällainen kirja julkaistaan 2010-luvulla, kun rannekellon rooli arkipäivän ajannäyttäjänä on heikentynyt? Siksi, että on kuitenkin yllättävän suuri joukko ihmisiä, jotka edelleen haluavat rannekellon ja ovat valmiita maksamaan siitä hyvinkin paljon. Kello on herrasmiehelle tyylikysymys siinä missä pukeutuminen muutenkin. Mekaaninen kello on myös vuosisataisten kelloseppäperinteiden jatkaja ja on siten tyylikäs poikkeus aineettomia bittejä pyörittävien älypuhelinten ja taulutietokoneiden joukossa.

Kellomies ei voi olla aivan pienituloinen. Halvimmillaan mekaanisen automaattikellon voi saada jopa alle sadalla eurolla, mutta suurin osa kirjan kelloista on hinnaltaan jotain aivan muuta. Jo kelloihin käytetyt materiaalit antavat osviittaa hintaluokasta, eli jos kellon kuori on veistetty kullasta, saattaa hinta kohota viisinumeroiseksi. Kelloissa maksaa tietenkin myös käsityö: mekaaniset kellot ovat sadoista osista koottuja hienomekaniikan taidonnäytteitä, joten ääritapauksissa ei enää puhuta työtunneista vaan –vuosista. Kuten kirjan huikeimmista esimerkeistä käy ilmi, kellotaiteessa ei ole hintaylärajaa.

Kirjaa täydentää Joona Vuorenpään ylläpitämä nettisivusto http://www.kellomies.fi.

Aapo

Hae Kellomies kirjastosta

Nuoret kansalaissodan myllerryksessä

Missä kuljimme kerran (Där vi en gång gått)

Kotimainen elokuva Missä kuljimme kerran pohjautuu Kjell Westön samannimiseen menestysromaaniin, joka sai Finlandia-palkinnon 2006. Peter Lindholmin ohjaama elokuva sijoittuu 1900-luvun alun Helsinkiin. Se kertoo neljän nuoren elämästä Suomen itsenäistymisen ja kansalaissodan myllerryksessä. Heidän vaiheitaan seurataan kolmen vuosikymmenen ajan aina toisen maailmansodan loppuun. Päähenkilöt ovat rikkaan hienostoperheen rohkea ja kapinoiva tytär Lucie (Jessica Grabovsky), hänen kiihkeä ja isänmaallinen veljensä Cedi (Oskar Pöysti), Cedin ystävä, herkkä ja taiteellinen valokuvaaja Eccu (Jakob Öhrman) ja sosialistisen työläiskodin kasvatti, nuori jalkapallolupaus Allu (Andreas af Enehjelm).

Päähenkilöiden kohtaloiden kautta elokuva kuvaa itsenäisen Suomen syntyä ja ensimmäisiä vuosikymmeniä: irrottautumista Venäjästä, jakautumista kahtia, kansalaissodan traagisia tapahtumia, sodan aiheuttamaa traumaa ja toipumista siitä. Alussa eletään Venäjän vallan loppuaikaa. Uutisia tsaarin vallan kaatumisesta juhlitaan Helsingin kaduilla iloisissa tunnelmissa. Suomi saa itsenäisyyden, mutta työläiskortteleissa kytee katkeruus ja kapina, sillä kuilu rikkaan ja etuoikeutetun yläluokan ja kurjuudessa ja köyhyydessä elävän työväestön välillä on leveä. Pian tunnelma vaihtuukin pelkoon ja anarkiaan, kun punaisten joukot tunkeutuvat porvariskoteihin takavarikoiden aseita ja ruokaa ja murhaten ihmisiä. Kansalaissota mullistaa peruuttamattomasti Lucien, Cedin, Ecun ja Allun ja koko nuoren sukupolven elämän. Sodan tapahtumia kuvataan elokuvassa realistisesti sekä punaisten että valkoisten näkökulmasta ja tuodaan kaunistelematta esiin molempien osapuolten harjoittamat julmuudet. Sodassa näyttäytyvät ihmisluonnon pimeimmät puolet.

Elokuvan keskeisinä teemoina ovat kansalaissota, rakkaus, ihmisyys ja syyllisyys. 600-sivuisen romaanin kutistaminen kahden ja puolen tunnin mittaiseksi elokuvaksi on erittäin haastavaa, minkä seurauksena elokuvan henkilökuvat jäävät melko pinnallisiksi. Siitä on tehty myös pidempi tv-versio, joka kenties tekee paremmin oikeutta kirjalle. Siitä huolimatta ”Missä kuljimme kerran” on historiallisen kuvauksensa ja humaanien teemojensa ansioista katsomisen arvoinen elokuva.

Kjell Westö (1961) on suosittu suomenruotsalainen kirjailija, jonka muita teoksia ovat muun muassa Leijat Helsingin yllä (1996), Isän nimeen (2000) ja Älä käy yöhön yksin (2009). Hän on taitava ihmiskohtaloiden ja Suomen historian kuvaaja, ja on saanut teoksistaan useita palkintoja. Elokuvana on ilmestynyt aiemmin Leijat Helsingin yllä (2001).

Elina

Hae tämä dvd kirjastosta.