tiistai 26. helmikuuta 2013

Ylpeys ja ennakkoluulo - 200 vuotta nuori klassikko

Ylpeys ja ennakkoluulo, Jane Austenin kenties tunnetuin ja rakastetuin teos julkaistiin 28. tammikuuta vuonna 1813. Romaani osoittautui menestykseksi heti ilmestyttyään ja sen suosio on jatkunut vankkumattomana vielä tällekin vuosituhannelle – englanninkielistä teosta myydään edelleen vuosittain yli satatuhatta kappaletta. Suomeksi Ylpeys ja ennakkoluulo ilmestyi vuonna 1922.

”On yleisesti tunnustettu totuus, että naimaton varakas mies tarvitsee välttämättä rinnalleen vaimon.”
Jo romaanin aloituslauseessa ovat näkyvissä teoksen kattavat teemat; raha, avioliitto ja luokka. Kirjassa seurataan Bennettin perheen tytärten avioitumishuolia tiukan tapakulttuurin ja sosiaalisten ennakkoluulojen kahlitsemassa englantilaisessa maalaisylhäisössä. Tyttäret tulee saada naitettua varakkaisiin sukuihin, sillä perijää ei ole ja tästä tosiasiasta tytöt ovat tuskaisen tietoisia. Nuoret neidot yrittävät parhaansa mukaan taiteilla tosirakkauden ja kylmän järjen välimaastossa.

Päähenkilö Elizabeth on sisaruksista toiseksi vanhin, pisteliään älykäs, itsenäinen ja sanavalmis nuori nainen, jonka heikkoutena on taipumus tuomita ihmisiä liian kevyin perustein. Tarina lähtee liikkeelle Elizabethin ja herra Darcyn, rikkaan maanomistajan, epäonnisesta ensikohtaamisesta. Vastahakoinen pääpari ajautuu toistuvasti toistensa seuraan, josta tuloksena on kipakkaa sanailua ja kuohahtelevia tunteita. Kumpikin joutuu kuitenkin vähitellen tarkistamaan toista koskevia asenteita ja ennakkoluuloja.

Ylpeys ja ennakkoluulo luokitellaan helposti romanttiseksi viihdekirjallisuudeksi. Se ei kuitenkaan olisi kestänyt aikaa näin hyvin, ellei se sisältäisi muutakin kuin karamellista tunteilua. Jane Austenin romaaneissa oleellista ei ole niiden väistämätön onnellinen lopputulos, vaan polku, jota pitkin siihen päädytään. Hänen juonensa ovat yllättäviä ja monipolvisia; henkilöiden kohtalot risteävät kiinnostavilla tavoilla.

Tiesitkö, että voit lukea Ylpeys ja ennakkoluulo –romaanin e-kirjana alkuperäiskielellä ilmaiseksi? Pride and Prejudice löytyy sekä iTunesin ilmaisista e-kirjoista, että Gutenberg-projektin digitaalisesta kirjastosta.

Ylpeys ja ennakkoluulo -romaanista on tehty useitakin filmatisointeja, niistä kuuluisimpia vuonna 1995 ilmestynyt BBC:n tuottama tv-sarja, pääosissa Jennifer Ehle ja Colin Firth sekä vuoden 2005 elokuva, jonka pääparina oli Keira Knightley ja Matthew Macfadyen.

Kirjallisuuden puolella Elizabethin ja Darcyn tarinaa jatkoi 1990-luvulla Emma Tennant, jonka Pemberley ja An Unequal Marriage –teokset on suomennettu nimellä Epäsäätyinen avioliitto. Vastikään suomeksikin ilmestyi rikoskirjailijana tunnetun P. D. Jamesin Syystanssiaiset (A Death Comes to Pemberley), jossa tämä 92-vuotias paronitar tuo murhatapauksen keskelle Ylpeyden ja ennakkoluulon miljöötä.

Helen Fielding hyödynsi huippusuosion saavuttaneen Bridget Jonesinsa luodessaan Ylpeys ja ennakkoluulo –romaanin juonta. Mark Darcy, kirjan miespäähenkilö, nappasi nimensä suoraan teoksesta ja kun kirjasta aikoinaan tehtiin elokuva, oli vain luonnollista, että Mark Darcya näytteli monen mielestä ”se ainoa oikea Darcy” eli BBC:n sarjassa tunteita värisytellyt Colin Firth.

Juuri äskettäin kustannussopimuksen saanut Jo Baker kertoo Longbourn -romaanissaan tarinan Bennetin perheen alakerran väestä, lakeijan ja sisäkön välisestä romanssista, joka heijastelee Elizabethin ja Darcyn suhdetta. Kirja ilmestyy Englannissa syksyllä ja ilmeisesti elokuvaakin jo valmistellaan. Suomennosoikeuksia ei vielä ole hankittu, ruotsalaiset ehtivät edellemme.

Ja jos luulet jo lukeneesi kaiken Ylpeyteen ja ennakkoluuloon liittyen, niin kokeilepa vielä romaania, jossa sanan säilän lisäksi viuhuu myös zombien kauloja katkova miekka eli Seth Grahame-Smithin Austen –pastissi Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit.

Katariina

Hae Ylpeys ja ennakkoluulo kirjastosta.

tiistai 12. helmikuuta 2013

Paavi väistyy sarjakuvaseikkailussa

”Benedictus XVI luopuu paaviudesta.” Enkös minä lukenut tästä jo viikonloppuna?

Tarkemmin ajateltuna kyseessä oli ”Vatikaanin vanki” –niminen sarjakuva-albumi. Se on neljäs ja viimeisin osa sarjassa ”Professori Anni Isotalon tutkimuksia”, jonka on käsikirjoittanut Mikko Ketola ja piirtänyt Anssi Rauhala. Tässä vuonna 2009 julkaistussa tarinassa paavi ei tosin koe olevansa liian väsynyt paavin virkaan, vaan hän haluaa antaa tilaa radikaaleille uudistuksille. Vertailevan kirkkohistorian professori Anni Isotalon tutkimuslöydösten takia paavikin on tullut siihen tulokseen, että naisten asema kristillisessä kirkossa on ymmärretty väärin jo parin tuhannen vuoden ajan.

Kyseessä on siis Dan Brownin da Vinci –koodin tyyppinen juonikuvio, johon kuuluu kirkkohistoriallisia paljastuksia, teologisia kiistoja, kansainvälisiä salaliittoja, mutta myös päähenkilön yksityisasiat, kuten Neuvostoliittoon kadonnut isä, armenialaisten kansanmurhaa tutkiva poikaystävä sekä eteläpohjalaiset sukulaiset. Kyseessä ei kuitenkaan ole halpa rip-off, vaan tarina kantaa aivan omillaan.

Ketolan käsikirjoitus ja juonenrakentelu on sujuvaa. Teologisille pohdinnoille onkin pohjaa, onhan Ketola akatemiatutkija ja Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan yleisen kirkkohistorian dosentti. Samoin Rauhalan piirrostyö on toimivaa ja parhaimmillaan erittäin kaunista, joskin tyylilajiin sopisi yksityiskohtaisemmin piirretyt taustat.


Aapo

Hae Vatikaanin vanki kirjastosta.

lauantai 2. helmikuuta 2013

Oravatyttö skeittaa

Annukka Salama: Käärmeenlumooja

Unna tekee yhtäkkiä skeittitempun, jota kukaan ei ole koskaan tehnyt. Eivät edes ammattiskeittaajat. Temppu onnistuu, koska Unna on puoliksi orava.

Annukka Salama on luonut esikoisteokseensa omintakeisen fantasiaa ja arkitodellisuutta yhdistelevän maailman, jollaista suomalaisessa kirjallisuudessa harvoin nähdään. Faunoidit eli ihmiset, jotka saavat yli puolet voimistaan ja luonteenpiirteistään voimaeläimeltä, ovat oivaltava keksintö.

Unna luulee olevansa ainoa laatuaan. Hän ei ole kuullutkaan faunoideista, vaan kuvitellut vain olevansa yksinäinen ja ulkopuolinen. Kun Unna tapaa ihanan Rufuksen, poika ja tämän ystäväpiiri selvittävät hänelle, mistä on kyse. Samalla selviää Unnan taustaan liittyvä salaisuus, jonka käsittely jää kirjassa yllättävän pintapuoliseksi.

Unna ja Rufus alkavat viihtyä koko ajan paremmin yhdessä. Syntyy kaunis romanssi – mutta samaan aikaan metsästäjät saalistavat faunoideja kaupunkien voimalaitoksiin energianlähteiksi.

Kenelle suosittelen kirjaa: True Blood –faneille, skeittareille tai sellaisiksi aikoville, niille jotka luulevat olevansa yksinäisiä mutta eivät olekaan.

Käärmeenlumooja voitti viime vuoden lopulla kirjabloggareiden Kuopus-kilpailun. Sarjan toinen osa, Piraijakuiskaaja, ilmestyy tänä keväänä. Toivotaan sarjalle pitkää ikää ja paljon kuumottavia juonenkäänteitä.

Anna

Hae Käärmeenlumooja kirjastosta.