Punaista ja valkoista 1920-luvun Helsingissä

Pekka Manninen: Kiimakangas

Pekka Mannisen esikoisteos Kiimakangas kuvaa Suomen sisällissodan jälkeistä aikaa valkoisten puolella taistelleen Johannes Smultterin silmin. Sota on päättynyt ja Laihialta kotoisin oleva Johannes ajautuu Helsinkiin ja sen 1920-luvun kiihkeään menoon. Helsingissä intellektuellit piirit kirjoittelevat isänmaallisia runoja, suunnittelevat poliittisia attentaatteja ja tietenkin juhlivat mustan pörssin pirtulla tai lääkärituttavien konjakkireseptien turvin. Johannes pääsee piireihin mukaan lääketieteen opintojensa ja sotasaavutustensa ansioista ja tuntee sodan jälkeisen kiihkeän elämänrytmin omakseen.

Suomi tai lähinnä Helsinki alkaa saada eurooppalaisia vaikutteita niin hyvässä kuin pahassakin: mm. Suomen pörssi aloittaa toimintansa, ja saman tien keinottelijat ilmestyvät kuvioihin. Myös Johanneksesta tulee osakekeinottelija ja hän alkaa saavuttaa taloudellista menestystä.

Johanneksen taloudellinen tilanne kohenee kohenemistaan, mutta miksi hän juo koko ajan enemmän ja pistääpä välillä ruiskullisen morfiinia käsivarteensa? Oliko sodassa tapahtunut jotain, jonka Johannes mieluummin unohtaisi kuten esimerkiksi haavoittuneiden punaisten ampuminen sänkyihinsä Harmoisten sairashuoneella. Vai kaihertaako Johanneksen mieltä kaksoisveli Antti, joka taisteli sodassa punaisten puolella? Johannes muistelee myös Gittaa, naista, jonka hän tapasi jo ennen sotaa ja jota hän melkein kosi. Gittalla oli kuitenkin niin paljon sosialistisia ja kumouksellisia mielipiteitä, että hänet suljetaan lopulta mielisairaalaan.

Hämäräbisnekset saavat lopulta Etsivän keskuspoliisin kiinnostumaan Johanneksen toimista.  EK:n miehet myös arvelevat Johanneksen tietävän hullujenhuoneelta karanneen Gitan olinpaikan. Maan alkaessa polttaa jalkojen alla Johanneksen ei auta muuta kuin tarttua stipenditarjoukseen ja lähteä Laihialle tekemään rotututkimusta. Tutkimuksen tarkoituksena on todistaa mm. kallomittauksin, etteivät suomalaiset voi olla mongolista vaan germaanista alkuperää.

Palattuaan kotikonnuilleen Johannesta kiinnostaa kaksi asiaa: naapurissa asuvan Santeri Alkion salamurhaaminen ja Kiimakankaan kylä, joka on niin punainen, että se on poistettu kartoista. Johannekselle kasaantuu enemmän ja enemmän henkistä lastia ja aina hän ei enää erota unta ja totuutta toisistaan. Kuinka Johanneksen lopulta käy Kiimakankaalla, jossa kottaraisetkin laulavat Kansainvälistä?

Tämä kirja oli loistava lukukokemus jo pelkästään tarkan ajankuvauksen vuoksi. Joka sivulta huokuu se että taustatyöt on tehty huolellisesti; kirjasta löytyy pieniä historiallisia viittauksia, kuten Suomen siirtyminen Greenwichin aikaan tai automainosten lennokkaat tekstit, jotka sitovat kaiken kerrotun tiukasti 20-lukuun. Oli myös mielenkiintoista huomata miten Helsingissä vietettiin ihan erilaista elämää sisällissodan jälkeen; oli juhlia, aatteen paloa ja mustaa pörssiä kun taas maaseudulla oltiin rutiköyhiä ja edelleen sosialismin kannattajia. Sota on kuitenkin traumatisoinut koko kansan; osa juhlii juhlimasta päästyään unohtaakseen, osa kietoutuu yhä syvempään körttiläisyyteen, osa hautoo kostoa jne. Kirjan päähenkilö Johannes on hukassa kaiken tämän keskellä.

Suosittelen kirjaa varsinkin Suomen lähihistoriasta kiinnostuneille. Alkupuoli kirjasta oli kiinnostava kuvaus sykkivästä 20-luvusta – loppupuoli taas pohjanmaalaisten elämäntavasta.

Elisa

Hae Kiimakangas kirjastosta.

Hae Pekka Manniset kirjastosta.