Pyörävarkaasta maailmantähdeksi

David Lagercrantz: Minä Zlatan Ibrahimović

  Ruotsalaisen jalkapalloilijan Zlatan Ibrahimovicin omaelämäkerta Minä Zlatan Ibrahimovic on keikkunut kirjastojen varausjonojen kärjessä jo pitkään. Zlatan on kirjoittanut kirjan yhdessä David Lagercrantzin kanssa. Kirjan tyyli on autenttinen, kuin Zlatan puhuisi suoraan lukijalleen.

Zlatan kertoo peliurastaan Ajaxissa, Barcelonassa ja Italiassa. Ja tietenkin Malmössä, joka pysyy aina tärkeimpänä. Kirja tarjoaa suorasukaisen näkymän myös jalkapallomaailman kulissien taakse. Seuraan jalkapalloa vain arvokisojen aikaan, mutta siitä huolimatta pääsin heti mukaan vauhtiin. Tarina koukuttaa ensi sivuista alkaen.

Kirja kertoo paitsi urheilutähdestä, myös yhteiskuntaluokista. Se, että Malmön lähiössä asuva maahanmuuttajavanhempien poika käy kaupungin keskustassa ensimmäistä kertaa neljätoistavuotiaana, on häkellyttävää joka tapauksessa, olipa kyseessä kuka tahansa. Zlatanin lapsuutta ovat lapsiaan puukauhalla lyövä äiti, tyhjä jääkaappi, pikkurikokset ja kaupungin jakautuminen paremman ja huonomman väen asuinalueisiin. Hän itse sanoo, että ilman jalkapalloa hänestä olisi todennäköisesti tullut rikollinen.

Menestys muuttaa elämää ja tuo eteen uusia tilanteita, mutta oma tausta ei unohdu. Kun Zlatan pääsee aikuisena ensimmäistä kertaa Alpeille laskettelemaan, kokemus on mielenkiintoinen: ”Perhereissu Alpeille isän ja äidin kanssa tuntui lapsuudessani yhtä realistiselta kuin matka kuuhun. St. Moritz oli paremman väen paikka. Aamiaiseksi juotiin sampanjaa. Minä istuin kalsareissa ja halusin muroja.” Vaikka sosiaalinen nousu on onnistunut, maailmankuulu jalkapallotähti kokee yhä sivullisuutta taustansa vuoksi. Sitä samaa sivullisuutta Zlatan kohtasi nuorena, kun hienostokaupunginosien lasten vanhemmat keräsivät adressia saadakseen hänet juniorijoukkueesta pois.

Kirja ei kuitenkaan surkuttele. Zlatan muistelee lähtökohtiaan lämmöllä ja itseironisesti.

Ainoa häiritsevä piirre kirjassa on huolimaton kieliasu. Kannessa alaotsikko ”minun tarinani” on oikein, mutta sivujen alareunoissa se on lipsahtanut sydäntäraastavaan ”minun historia” -muotoon. Eikö urheilijaelämäkertojen kieltä huolla kukaan? Luulisi olevan esimerkiksi tiedossa, että kansallisuussanoja ei suomen kielessä kirjoiteta isolla. Miika Nousiaisen suomennos on enimmäkseen sujuva, ja osaavana kielenkäyttäjänä hän tuskin on kielivirheistä vastuussa.

Tosin ärsyttää aivan tavattomasti, miten Nousiainen suomentaa Zlatanin kuuluisan Rosengård-lausahduksen: ”Miehen voi viedä pois Rosengårdista, mutta Rosengårdia ei voi viedä pois miehestä”. Ei noin sanota. Ei tuo ole suomea. Oikeammin olisi ”Mies voi lähteä Rosengårdista, mutta Rosengård ei lähde miehestä”. Se on suomea. Ja Zlatan osoittaa, että se on totta.

Anna

Hae Minä Zlatan Ibrahimovic kirjastosta

Jumalan vihan ruoska

Mirkka Lappalainen: Jumalan vihan ruoska – Suuri nälänhätä Suomessa 1695–1697

Jumalan vihan ruoska on erinomainen kuvaus suurten nälkävuosien ajan Suomesta; traagisesta arjesta, ihmisten yrityksistä pysyä hengissä sekä rikoksista ja julmuuksista, joihin nälkä lopulta johti. Kirja onkin ensimmäinen moderni tutkimus näistä Suomen historian kaikkein synkimmistä vuosista, joiden aikana jopa kolmannes kansasta kuoli nälän tai kulkutautien seurauksena.

Mirkka Lappalainen kirjoittaa selkeästi, kiinnostavasti ja lukijan mukaansa tempaavasti. Hän kuvaa tapahtumat tasapainoillen oivallisesti yleisemmän pohdinnan ja esimerkkien välillä. Tarinat yksittäisten ihmisten kohtaloista pitävät lukijan mielenkiintoa yllä ja konkretisoivat, selittävät tapahtumia. Kolmensadan vuoden takaiset maisemat ja tavallisten ihmisten kohtalot heräävät eloon ja hetkittäin kirjaa lukee kuin karmivaa jännityskertomusta, saaden samalla kuin huomaamatta valtavan määrän historiatietoa.

Kirja antaa, aikakaudesta etukäteen tietämättömällekin, selkeän kokonaiskuvan vuosien 1695–1697 tapahtumista ja nälänhätään vaikuttaneista tekijöistä.  Lähteinä on käytetty kirjallisuuden ohella mm. oikeudenkäyntipöytäkirjoja sekä aikakauden virkamiesten ja diplomaattien kirjeitä. Lappalainen on palkittu ja arvostettu uuden sukupolven tarinavetoinen historiantutkija, jonka erityisosaamisaluetta on 1500–1600- lukujen Suomi.

Piia

Hae Jumalan vihan ruoska kirjastosta.

Hae Mirkka Lappalaisen kirjat kirjastosta.

Grönlanti ja dekkari

Peter Høegin menestysromaani  Lumen taju ilmestyi 1992 Tanskassa, suomeksi  heti seuraava vuonna 1993. Kirja on ollut menestys myös Euroopan ulkopuolella, teos nousi aikanaan Yhdysvaltain bestsellerlistalle, ja kustantajat kävivät sen pokkarioikeuksista kiivasta huutokauppaa.

Kirjan päähenkilö on energinen 37-vuotias  Smilla Jaspersen, jonka äiti on eskimo ja isä tanskalainen tutkija. Smilla elää Kööpenhaminassa, jonne hän on muuttanut äitinsä kuoleman jälkeen. Hän elää kahden kulttuurin rajalla, ja hän näkee ympäristönsä usein eri silmin kuin valtaväestö. Kirjan tapahtumat lähtevät käyntiin, kun Smilla kiinnostuu pienen eskimopoika Esajaksen kuolemantapauksesta. Tapauksen tutkiminen vie hänet takaisin Grönlantiin ja sen jäätiköille.

Lumen taju on sijoitettu kaupunginkirjastossa dekkareihin, mutta se voisi olla myös yleisessä kaunokirjallisuudessa. Kirjan henkilökuvat on huolella rakennettu, ja kirja sisältää myös elämänpohdintoja, joita ei yleensä dekkareissa ole. Yhteiskuntakriittisyys, joka on yleistä pohjoismaisissa dekkareissa,  tulee esille myös Høegin kirjassa. Lumen taju on kirja, joka ehdottomasti kannattaa lukea, jollei sitä vielä ole lukenut

Peter Høeg työskenteli ennen kirjailijauraansa  mm. balettitanssijana sekä merimiehenä. Lumen taju oli hänen kansainvälinen läpimurtonsa. Hän on perustanut Lolwe-säätiön, jolle hän lahjoittaa huomattavan osan tuloistaan. Säätiö rahoittaa naisten ja lasten tukemiseen tarkoitettuja hankkeita Afrikassa ja Tiibetissä. Time-lehti valitsi hänet yhdeksi eurooppalaisista sankareista. Sana Lolwe tarkoittaa äärettömyyttä, joka avautuu Victoriajärven yli länteen, taivaan ja maan kohtaamispaikkaan. Sana on luo-heimon kieltä. Kieli on Høegin kenialaisen puolison äidinkieli.

Tuija

Hae Lumen taju kirjastosta.

Hae kaikki Høegit kirjastosta.

Kaksi jokea kohtaavat.

Pohjoismainen kirjastoviikko osa 5. - Skáidi: Where the rivers meet
Skáidi on duo, jonka muodostavat norjalaiset Inga Juuso ja Steinar Raknes. Juuso on maailman ainoa ammattijoikaaja: hän nimittäin toimii Tromssan lääninjoikaajana. Raknes taas on basisti, säveltäjä ja yksi Norjan huomattavimmista jazz-muusikoista.

Skáidi-sana on saamea ja tarkoittaa paikkaa, jossa kaksi jokea kohtaavat. Skáidi-yhtyeessä joiku ja jazz-basso kohtaavat toisensa ylpeinä ja vahvasti omillaan seisten. Juuson joiun tai Raknesin kontrabasson voisi irrottaa omiksi raidoikseen ja ne toimisivat varmasti niinkin. On kuin kaksi eri maailmaa olisi laitettu päällekkäin, mutta lopputulos soi kuitenkin luontevasti yhteen.

Kansanperinteeseen ja jazziin molempiin kuuluu improvisointi. Tällä levyllä Juuso ja Raknes heittäytyvät muutamissa kappaleissa kokeilemaan ilmaisun rajoja oikein urakalla. Juuso ärisee, murisee ja hakee nasaaleja yläsäveliä tavalla, joka ei varmasti ole kaikkien kuuntelijoiden mieleen. Avoimin mielin kuunneltuna nämä kappaleet kuitenkin herättävät vahvoja mielikuvia yhdessä kappaleiden nimien kanssa (esimerkiksi ”Karhu” tai Revontulet”). Ja onhan niissä toki oma huumorinsakin.

Aapo

Hae Skáidin Where the rivers meet kirjastosta.

Saamelaissuvun tarina

Pohjoismainen kirjastoviikko osa 4. - Annica Wennström: Lapinkylä - sukutarina

Ruotsin Lappiin sijoittuva, usealla aikatasolla liikkuva romaani kertoo saamelaissuvun naisten vaiheista neljän sukupolven aikana. Saamelaistyttö Njennan tarina alkaa 1860-luvulta. Sen myötä avautuu saamelaiskulttuuri, jossa toinen todellisuus maahisineen, keijukaisineen ja esi-isineen on koko ajan läsnä. Saamelaisten elinpiiri on kuitenkin joutumassa ahtaalle: uudisasukkaita muuttaa aivan kotinurkille eikä Njennankaan perhe välty hankaluuksilta. Onnettomien tapahtumien seurauksena myös Njennan tulevaisuus muodostuu toisenlaiseksi kuin hän olisi toivonut. Samalla alkaa puhumattomuuden perinne, jolla on kauaskantoiset seuraukset sukupolvien yli. Njennan jälkeläisten elämää seurataan myös 1900-luvun alussa ja 1950-luvulla. Nykypäivää edustaa nuori nainen, joka tekee matkan pohjoiseen yrittäen saada selkoa sukujuuristaan ja siitä miksi suvun historia on kuoliaaksi vaiettu. Kirja kertoo ulkopuolisuudesta ja oman identiteetin löytämisestä. On kuuluttava johonkin ja löydettävä oma paikkansa sukupolvien ketjussa.

Mirja

Hae Lapinkylä kirjastosta

Puluboi ja poni.

Pohjoismainen kirjastoviikko osa 3. - Veera Salmi: Puluboin ja ponin kirja

Esikoiskirjailija, lastentarhanopettaja Veera Salmen Puluboin ja ponin kirja on pulun ja poniksi haluavan tytöt yhteinen kirja: ”Poni ja minä teimme tämän kiljan yhdessä, kun meistä tuli sattumalta lakkaita ystävia ja läheisiä naapuleita. Tämä on sellainen hulja kilja, jossa kellotaan monen monta kalkaamistapausta. Aika moni tässä kiljassa myös munii.” Salmen kirja edustaa aivan uudenlaista tapaa kirjoittaa lapsille. Se on kirjoitettu lasten kielellä, noin 6-10 –vuotiaiden lasten huumorintajua ruokkien ja tukien, vaativia aikuisia lukijoita suinkaan unohtamatta. Kirja toimii parhaiten ääneen luettuna ja sitä onkin saatavana myös äänikirjana, kertojana toimii Vesa Vierikko. Hassuttelun sivussa käsitellään vaikeitakin aiheita, mutta lämminhenkisesti ja luonnollisesti, liikaa selittämättä tai tuputtamatta. Kyseessä on siis erilainen, hysteerisen hauska, tutustumisen arvoinen lastenkirja, kenties jopa klassikkoainesta.

Piia

Hae Puluboin ja ponin kirja kirjastosta

Tanskalainen menestysdekkari

Pohjoismainen kirjastoviikko osa 2. - Lotte ja Søren Hammer: Kaikella on hintansa
 
”Näköala oli huikea, erikokoiset jäälautat keinuivat verkalleen kylmänsinisessä vedessä ja rosoisenvalkoiselta muurilta näyttävä jäätikkö heijasti kesäauringon valoja ja pakotti siristämään silmiä. Silloin tällöin kirkasta ilmaa halkoi kumea jylinä, kun jäätiköstä irtosi jäävuori.”
Näin alkaa tanskalaisten Lotte ja Søren Hammerin kirjoittama dekkari Kaikella on hintansa. Kirjan alkutapahtumat sijoittuvat Grönlantiin, ja Grönlanti tulee esille myös myöhemmin, kun Kööpenhaminan rikospoliisissa aloitetaan tutkimaan rikosylikomisario Konrad Simonsenin johdolla usean nuoren naisen katoamisia, joiden yhteisenä tekijän on uhrien samannäköisyys. Tanskalaisten Lotte ja Søren Hammerin teos on Konrad Simonsenista ja hänen murharyhmästään kertovan dekkarisarjan toinen osa. Ensimmäinen osa, Saastat, ilmestyi suomeksi viime vuonna.

Dekkarin lukija saa seurata tapahtumien kulkua murharyhmän työskentelyn kautta. Kirjan jännitys kasvaa koko ajan aivan loppusivuille saakka, vaikka lukija saakin tietää tapahtumista jo alkupuolella kirjaa tavallista enemmän. Joillekin lukijoille tapahtumat voivat olla realistisuudessaan myös ahdistavia.

Kirjoillaan tanskalaiset sisarukset Lotte ja Søren Hammer ovat nousseet pohjoismaisten laatudekkaristien joukkoon. Kirjat ovat suosittuja, Kaikella on hintansa -teoksen käännösoikeudet on myyty jo 19 maahan.

Tuija

Hae Kaikella on hintansa kirjastosta

Kaksi neulovaa miestä

Pohjoismainen kirjastoviikko osa 1. - Arne & Carlos 


Neulova mies on uutinen. Kaksi neulovaa miestä ovat maailmanlaajuinen hitti.


Norjalais-ruotsalainen muotisuunnittelijakaksikko on iskenyt puikkonsa kultasuoneen. Heidän ensimmäinen kirjansa joulupalloista valloitti ensin norjalaiset heti kohta muun maailman. Seuraavassa kirjassa joulupallo-ohje venytettiin pääsiäismuniksi. Viimeisimmässä kirjassa neulotaan näköisnukkeja.

Arne ja Carlos ovat kirjoissaan ja esiintymiskiertueillaan luoneet itsestään ja elämäntavastaan brändin. Heidän kotinsa, vanha asemarakennus Oslon lähellä, saa merkittävän osan kirjojen kuvituksissa ja heitä esittelevissä YouTube-klipeissä. Tämä voisi laukaista vastareaktion, elleivät Arne ja Carlos olisi todella sympaattisen tuntuisia kavereita.

Tässä ei ole kysymys mistään mullistavasta käsityöalan uutuudesta. Neulontaohjeet ovat yksinkertaisia ja ohjeissa lähdetään liikkeelle perusasioista. Kirjojen suurin ansio sympaattisen brändin ohella on innostavuus: helppoja ohjeita on matala kynnys kokeilla ja valmiit tuotokset ovat pieniä ja sopivia lahjoiksi.

Arne & Carlos –kirjat löytyvät kirjaston tietokannasta Arnen sukunimellä Nerjordet.

Aapo

Hae Arnen ja Carlosin kirjat kirjastosta.