maanantai 13. helmikuuta 2012

Tarinoita pistooli ohimolla


Heinrich von Kleist: Locarnon kerjäläiseukko ja muita kertomuksia

Vaikka Kafkan ystäville voi vanhemmasta kirjallisuudesta suositella luettavaksi Heinrich von Kleistin novelleja. Lyhyen elämänsä aikana hän ehti kirjoittaa kahdeksan novellia, jotka ovat nyt kaikki saatavilla suomeksi. Locarnon kerjäläiseukko (2011) sisältää niistä seitsemän. Kuuluisin ja pisin novelleista, Mikael Kohlhaas, on ilmestynyt suomeksi 1951 ja 1962. Omana aikanaan 1800-luvun alussa tuntemattomaksi jäänyt Kleist kohotettiin seuraavalla vuosisadalla, mm. Franz Kafkan ja Thomas Mannin fanituksen ansiosta, saksalaisen kirjallisuuden klassikoksi.

Heinrich von Kleistin novelleissa ajaudutaan usein äärimmäisiin tilanteisiin, jotka laukeavat väkivaltaiseen loppuratkaisuun. Useammin kuin kerran aivojen ydinnesteet valuvat tarinan lopussa. Kevyimmästä päästä on tarina O:n markiisitar. Siinä markiisitar on tullut tietämättään raskaaksi. Hänet on pelastanut ritarillisesti raakalaisten käsistä eräs Kreivi F, joka ainoana tietää, ettei tämä lapsi siinnyt pyhästä hengestä. Kleistin aikaan tarinan nähtiin pilkkaavan neitseellistä sikiämistä. Tarina alkaa:

Leskeksi jäänyt, maineeltaan moitteeton nainen ja useamman hyvin kasvatetun lapsen äiti, O:n markiisitar, laittoi huomattavassa pohjoisitalialaisessa kaupungissa M:ssä lehtiin ilmoituksen, että oli tullut tietämättään siunattuun tilaan.

Uuden kokoelman suomennosta ehdittiin jo moittia Helsingin Sanomissa, mutta se on ihan luettava. Paikoin törmää käsittämättömiin lauseisiin, mutta on vaikea sanoa saksaa osaamattomana onko vika suomennoksessa. Omituista sen sijaan on laittaa kirjan alkuun esipuhe, joka sisältää huomattavia juonipaljastuksia. Samoin kummastuttaa että teoksen avaus- ja niminovelliksi on valittu lyhyt kummitustarina, joka ei ole Kleistia tyypillisimmillään.

Heinrich von Kleist (1777 – 1811) oli synkkyyteen taipuvainen nuorimies. 34-vuotiaana vuonna 1811 hän ampui rakastajattarensa ja itsensä. Lukiessa tarinaa Kihlaus Santo Domingossa tulee väistämättä mieleen, että ratkaisu ei ollut hetken mielijohde.

Juha

Hae Locarnon kerjäläiseukko kirjastosta.

Hae kaikki Kleistit kirjastosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti