Kirjastossa on hyllyluokka 10.8, jonne tietopalvelussa opastetaan ihmisiä, jotka etsivät oikeita sanoja häihin ja hautajaisiin. Tämä luokka sisältää kaikenkarvaisia kokoelmia mietelauseita, aforismeja, sitaatteja tai lentäviä lauseita (jopa Matti Nykäseltä). Näistä kirjoista löytyykin usein apu akuuttiin sanapulaan, mutta 10.8-luokan mietelausekokoelmien joukkoon kuuluu myös muutamien kirjailijoiden omia kokoelmia lyhyttä tavaraa. Jos kirjailijalle omin muoto ilmaista itseään on lauseen tai parin mittainen, häntä usein kutsutaan aforistikoksi. Alan klassikoita ovat muun muassa Stanislaw Jerzy Lec ja Samuli Paronen. Uudempia yhä julkaisevia ovat vaikka Markku Envall ja tämä Don Paterson. Hänen Varjojen kirjansa on aforismien hyllyssä, koska hän on itse päättänyt kutsua niitä aforismeiksi. Osa sopiikin aforismin määritelmään (”tiiviissä ja lyhyessä muodossa lausuttu ajatus”), mutta onko kolmesivuinen teksti enää aforismi? Don Patersonin mielestä on, ja kirjan takakannen mainostekstin mukaan hän ”uudistaa aforismia radikaalisti”. En ole aivan varma onnistuuko Paterson uudistamaan tuhansia vuosia vanhaa kirjallisuuden lajia, mutta olivatpa tekstit aforismeja, runoja tai proosarunoja, ne ovat tutustumisen arvoisia. Patersonin aiheina on koko ihmiselämä, mutta erityistä painoarvoa saavat ihmissuhteet, taide ja taiteilijan elämä sekä musiikki. Hänhän on myös jazz-kitaristi.Ei yhtäkään sähköpostia tuntiin. Kusipäät.
Jokin neandertalilainen osa minua pitää jokaista aviomiestä loukkauksena.
Kaikki opettajani ovat olleet naisia. Monet miehet tosin ovat vetäneet minut hetkeksi sivuun kertoakseen asioita, jotka he tietävät.
Melkein kaikki huoneessa selviää sinusta hengissä. Huoneelle olet jo aave, säälittävä pehmeä olento, joka tulee ja menee.
Kirjailijat uneksivat löytävänsä jonkun kuolleen neron, jota he voivat täydellisen turvallisesti salassa plagioida.
Keskinkertainen taide on paljon pahempaa kuin huono taide. Huono taide ei tuhlaa aikaamme.
Aforismi on vähäistä ajanhukkaa. Runo on täydellistä ajanhukkaa. Romaani on monumentaalista ajanhukkaa.
Loppupuolella tekijä käy omien tuotostensa kimppuun pohtiessaan aforismia yleensä, muita aforistikkoja ja omaa kokoelmaansa. Kaikki kritiikki mitä lukija on teoksesta ajatellut, ammutaan alas:
Tietenkään et pidä kaikista aforismeista. Minä en pidä kaikesta sinussa.Juha
Jos lukee kokoelmallisen aforismeja säntillisesti siinä järjestyksessä kuin ne on pantu sivuille – se on yhtä järkevää kuin jos syö ison purkillisen sipuleita säntillisesti siinä järjestyksessä kuin ne on ladottu purkkiin; ja pitäisi olla sanomattakin selvää, ettei kumpiakaan pitäisi ahmia loppuun yhdellä istumalla. (Kursivoinnit Patersonin).
Hae Varjojen kirja kirjastosta.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti