Miltä tuntuu, kun muisti haurastuu, katoaa? Missä ovat ne ihmiset, jotka elävät vielä keskuudessamme, mutta eivät enää oikein ole läsnä?
72-vuotiaan Emilion lapset tuovat isänsä vanhainkotiin. Hän tutustuu muihin asukkaisiin, erityisesti kämppäkaveriinsa Migueliin, joka johdattaa hänet talon tapoihin. Vähitellen Emiliolle selviää, että hänellä on Alzheimerin tauti. Toisiaan tukien asukkaat koettavat selvitä ja olla joutumatta seuraavaan kerrokseen huonompikuntoisten osastolle - portaat sinne ovat lopun alku.
Päivät seuraavat toisiaan samanlaisina, vaikka varsinkin Miguel kapinoi siihen alistumista vastaan, ja koettaa saada aikaan säpinää. Emiliolta alkaa silti kadota yhä enemmän esineitä, asioita, ihmisiä, muistoja, aikaa. Tulee noloja, harmittavia ja surullisia tilanteita. Ja eräänä päivänä ovat edessä ne portaat toiseen kerrokseen.
Paco Rocan sarjakuva on vaikuttava kokemus. Kirjan kuvista tulee elokuvamainen vaikutelma, värit ovat rauhallisen ruskehtavat. Kirjan tunnelma tarttuu, ainakin itse jäin pitkäksi aikaa hyvällä tavalla haikealle mielelle.
Heli
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti