Mikael Hakim

Muslimiksi kääntyminen on nyt pinnalla oleva aihe. Tosi-tv:ssä eletään Muslimielämää ja Anja Snellmanin Parvekejumalat pysäyttää lukijansa pohtimaan islamilaisen ja länsimaisen elämäntavan rinnakkainelon mahdollisuutta.

Tällainen pohdiskelu ei kuitenkaan ole mitään uutta auringon alla. Tämä käy ilmi Waltarin klassikkoteoksesta Mikael Hakim. Päähenkilö joutuu varsin vastentahtoisesti kääntymään muslimiksi, mutta avoimin mielin ja vilpittömän etsijän tavoin hän löytää itselleen vieraasta uskonnosta paljon hyvääkin. Asiaan vaikuttaa toki sekin, että hän on elänyt 1500-luvun alun uskonsotien julman kaaoksen ja omin silmin nähnyt inkvisition vainoharhaisuuden. Sellaisen jälkeen osmanien valtakunnan suvaitsevaisuus ja yhteiskuntarauha vaikuttaa lähes paratiisinomaiselta.

Teoksessa on toki kysymys paljon muustakin kuin uskonasioista: suurin osa kirjan juonta punoutuu sulttaanin hovin valtapelin ympärille. Päähenkilön vilpitön uskonkysymysten pohdinta on osittain pakon sanelemaa opportunismia mikä yllättävien juonenkäänteiden lisäksi tuo kirjaan veijarimaisuutta. Waltarin teoksille tyypillisesti mukana on myös petollinen nainen.

Ennen Hakimiin tarttumista kannattaa kuitenkin lukea ”esipuheeksi” Mikael Karvajalka (780 s.). Waltarin tähtäin oli nimenomaan Hakimissa, mutta päähenkilön aikaisemmasta historiasta tuli oma klassikkonsa siitäkin. Käytännössä kysymys on yhdestä 1750-sivuisesta tarinasta, joka vain on julkaistu kahtena osana.

Aapo

Hae Mikael Hakim kirjastosta.