Hänen kirjojensa nimet ovat monesti hieman raflaavia: Tappakaa ne saatanat, Nyt sinä kuolit ja uusimpana Tavoitteena kansanmurha. Toisaalta ruotsalaisen esseistin Sven Lindqvistin (s. 1932) erikoisalasta länsimaiden siirtomaahistoriasta voisi repiä rankempiakin otsikoita. Viimeisen parin vuosikymmenen ajan hän on keskittynyt kirjoissaan imperialismiin, rasismiin, kolonialismiin ja kansanmurhiin. Näyttää kuin hän olisi yllättäen saanut tehtäväkseen lisätä hieman valkoisen miehen syyllisyyden taakkaa. Lindqvistiä ei voi helposti lokeroida. Hän ei ole oikea historioitsija, mutta hän on loistava ja kokeellinenkin kirjoittaja, jonka kirjoissa usein sekoittuu historiankirjoitus, matkareportaasi ja päiväkirja. Tämä tekeekin kirjoista huimasti luettavampia ja kiinnostavampia kuin perinteinen historiankirjoitus. (Toisaalta tämä tekee kirjoista hankalasti luokiteltavia kirjastoissa.)Aavikkosukeltajissa (1990) Lindqvist matkasi läpi Saharan yhdessä aiemmin aavikon lumoihin joutuneiden kirjailijoiden, kuten Antoine de Saint-Exupéryn kanssa. Seuraava teos olikin jo varsinainen ”eurooppalaisen rasismin musta kirja” ja on yhä Lindqvist tunnetuin – ja kiistellyin – kirja. Tappakaa ne saatanat (1992) sai nimensä Joseph Conradin Pimeyden sydämen (1899) yhdestä lauseesta. Kirjan nimi kuvaa sitä asennetta, jolla eurooppalaiset valloittajat suhtautuivat ”alempiin rotuihin” levittäessään sivilisaatiotaan Afrikkaan ja muualle. Afrikka jäi ainakin osittain valloittamatta, mutta esim. Kanariansaarten ja Tasmanian alkuperäiset asukkaat pyyhkäistiin pois viimeiseen mieheen. Vaikka valloittajien asenne oli tuo, löysi Lindqvist seuraavaan kirjaansa 1700–1800-luvuilta myös Rasismin vastustajia (1995). Nyt sinä kuolit – Pommien vuosisata (1999) käänsi hetkeksi huomion kansanmurhan tekijöistä niiden menetelmiin. Pian lentokoneen keksimisen jälkeen keksittiin myös, että siitähän voi tiputtaa pommeja. Kääntämällä sota kotirintaman naisia, lapsia ja vanhuksia vastaan, vihollista voitiin lyödä helpommin ja niin, että sattuu. Terra Nullius – Matkalla ei-kenenkään-maassa (2007) kertoi Australiasta ja sen aavikkojen kansan, aboriginaalien, kohtelusta. 1700-luvulla saarelle tulleiden brittien mielestä maa oli terra nullius eli se ei kuulunut kenellekään, vaikka aboriginaalit olivat asuttaneet sitä jo ehkä 50 000 vuotta. Viimeisen 200 vuoden aikana heiltä on ryöstetty maa ja lapset sekä altistettu mm. ydinkokeille. Mikä on meidän vastuu esi-isiemme rikoksista, Lindqvist kysyy. Viimeisimpään kirjaan Tavoitteena kansanmurha (2008) on koottu hänen uusimpia puheita ja esseitään. Tällä kertaa Lindqvist muistuttaa mm. miten Yhdysvallat löysi maailmanpoliisin roolinsa 100 vuotta sitten Filippiineillä. Lindqvist peräänkuuluttaa toimivaa kansainvälistä oikeutta, joka voisi estää kansanmurhat.
Juha
Tekstit
