Japanin ajatonta runoutta

Tuomas Anhava: Sateen ääni sillalla

Sateen ääni sillalla on hieno otos Tuomas Anhavan suomentamia tanka- ja haikurunoja. Kokoelma etenee kronologisesti 100-luvulta nykypäivään. Tankat, haikut ja pidemmät runot ovat omissa osastoissaan. Kaikista tunnetuista runoilijoista on lyhyt esittely kirjan lopussa.

Tanka ja haiku kirjoitetaan tavumäärältään tarkasti rajattuun runomittaan. Viisisäkeisissä ja 31-tavuisissa tankoissa ilmaisu ei ole yhtä pelkistynyttä kuin 17-tavuisissa haikuissa.

Japanilainen runous on ajatonta ja perustuu yleensä tarkkaan luontohavaintoon, josta avautuu hieno merkitysavaruus. Tanka ja haiku ovatkin tuokiokuvia, pysäytettyjä hetkiä, jotka vihjaavat enemmän ja monimerkityksellisemmin kuin vähistä sanoista voi suoraan lukea.

Piia

Hae Sateen ääni sillalla kirjastosta.

Muuri murtuu, maailma muuttuu

Per Petterson: Kirottu ajan katoava virta (2011)

Vaikka kirjan nimi ehkä kuulostaa konstikkaalta ja vakavalta, siihen kannattaa kuitenkin tarttua. Kirja on kiinnostava, kauniisti kirjoitettu ja sisältää vaivihkaa itseironista huumoria. Kirjailija Per Petterson sai tästä kirjasta Pohjoismaiden neuvoston palkinnon. Kiitospuheessaan hän mainitsi – paitsi että palkinnon antaminen oli neuvostolta kivasti tehty – että kirjan tapahtumilla ja hänen omalla elämällään on vissejä yhtymäkohtia.

Tarinan päähenkilö on Arvid, kohta nelikymppinen norjalaismies. Hän on nuoruudessaan ollut idealistinen maolainen ja luopunut opiskelupaikastaan ryhtyäkseen työläiseksi. Samalla hän on tullut rikkoneeksi välinsä äitiin, joka itse varmaankin unelmoi opiskelusta, mutta joutui omassa elämässään valitsemaan toisin. Nuoruusvuosina Arvid myös tapasi tytön, josta tuli hänen vaimonsa.

Kirjan nykyhetki sijoittuu vuoteen 1989, jolloin Berliinin muuri murtuu ja maailma muuttuu. Myös Arvidin maailmankatsomus on menettänyt perustansa ja idealismi kadonnut. Kaunis rakkauskin on hiipunut, avioliitto on käytännössä lopussa. Suurin turvattomuutta aiheuttava tekijä on kuitenkin se, että Arvidin äiti sairastuu vakavasti. Äiti matkustaa tekemään tiliä oman menneisyytensä kanssa, ja Arvidille tulee kiire korjata välit ja lausua tärkeät sillanrakennuslauseet. Ehtiikö hän tehdä sen?

Per Pettersonilta on suomennettu myös kirja Hevosvarkaat, joka katsoo taaksepäin vuoteen 1948. Kahden aikatason kirja luotaa nuoruuden taitekohtaa ja isäsuhdetta. Hieno kirja sekin. 

Heli

Hae Kirottu ajan katoava virta kirjastosta.