Orjan tarina

Frederick Douglass : Amerikkalaisen orjan omaelämäkerta

Afrikasta tuotujen ihmisten orjuuttaminen on yksi Amerikan Yhdysvaltojen historian synkimpiä lukuja. Tuntuu uskomattomalta ajatella, että itseään sivistyneinä pitäneet ihmiset ovat kokeneet voivansa "omistaa" orjia, ja että tällä toiminnalla on ollut lain suoja. Orjilla puolestaan ei ollut minkäänlaista suojaa.

Frederick Douglass syntyi orjaksi, mutta onnistui pakenemaan. Vapaudessa hän pystyi hankkimaan tietoa ja hänestä kehittyikin taitava puhuja. Hän kirjoitti omaelämäkerran, jossa hän argumentoi vastaansanomattomasti orjuutta vastaan ja orjuuden lakkauttamisen puolesta.

Nykypäivän näkökulmasta monet argumentit tuntuvat itsestäänselvyyksiltä, mutta tuohon aikaan ne eivät sitä olleet. Douglass käyttää taitavasti koko retorista arsenaaliaan. Alkuperäisen omaelämäkerran lisäksi kirjassa on liitteenä orjanomistajan kirjoittama lehdessä julkaistu vastine sekä Douglassin vastaus siihen. Ei jää epäselväksi, kummalla on painavammat perustelut.

Douglassin tarina ei liene pahimmasta päästä, minkä hän elämäkerrassaan itsekin toteaa. Hän ei työskennellyt yhtä raskaissa töissä kuin monet muut orjat. Hänen pakomatkansa oli lyhyt eteläisempien osavaltioiden orjiin verrattuna. Ja mikä olennaisinta: hän selvisi orjuutuksesta hengissä ja pääsi kertomaan tarinansa. Tämä ei kuitenkaan heikennä hänen sanomansa painoarvoa, päinvastoin. Hän selvisi, mutta monet muut eivät.

Douglassin kirja on ennen kaikkea historiallisesti merkittävä, mutta sillä on annettavaa myös nykypäivän ihmiselle. Sillä orjuus ei ole vain historiallinen ilmiö: se on edelleen valitettavan yleistä maailmassamme. Siksi joulukuun toinen päivä on "Kansainvälinen päivä orjuuden poistamiseksi".

Aapo

Hae Amerikkalaisen orjan omaelämäkerta kirjastosta.

Lapsuuden loppu

Peter Høeg: Norsunhoitajien lapset. Tammi, 2011.

Peter Høeg on tanskalaisen kirjallisuuden tunnetuimpia nimiä, jonka läpimurtoteos oli Lumen taju (1992).

Norsunhoitajien lapset kertoo erikoisesta perheestä ja erikoisista lapsista, tai oikeastaan nuorista. Päähenkilö, 14-vuotias Peter, on jalkapalloilija mutta myös tarkkailijatyyppi. Todella taitavien ja fiksujen sisarustensa kanssa hän joutuu selvittämään vanhempiensa katoamisen salaisuutta. Vanhemmat eivät ole ihan sitä miltä näyttävät, ja kun tarina etenee, Peter joutuu arvioimaan monia muitakin asioita uudelleen.

Høegin kirja on aika yllättävä. Se on oikeastaan veijariromaani ja sisältää suorastaan slapstick-huumoria. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, takaa-ajokohtaus seuraa toistaan. Toisaalta hilpeän juonen lomassa polveilee eri uskontojen maailmankäsityksiä ja filosofiaa, kaikkiin katsomuksiin kohdistuu tasapuolisen satiirinen katse. Erityisen ankarasti katsotaan kaikenlaisia fanaatikkoja.

Välillä vauhti myös hiljenee, ja tilaa saa pojan kasvutarina ja kertomus perheen muutoksesta.
Rakkaudesta ja luottamuksesta voi seurata pettymys, tulevaisuus on täynnä uhkia mutta myös toivoa. Lapsuuden lopun suruun sekoittuu selviämisen varmuutta, vaikka yksinäisyyden ja kuolemankin ajatus on välillä kohdattava.

Kirja on runsas ja paksu, mutta lyhyet vauhdikkaat luvut vievät tarinaa joutuisasti.

Heli

Hae Norsunhoitajien lapset kirjastosta.
Hae Peter Høegin teokset kirjastosta.