torstai 25. helmikuuta 2010

Sammon vartijat

Parvela, Timo: Sammon vartijat kolmiosainen sarja: Tuliterä, Tiera, Louhi
Timo Parvela sai mahdottoman mahdolliseksi! Hän vapautti Kalevalan taianomaisen maailman elämään nuorten kirjassa. Kalevala kertoi Kalevalan ja Pohjolan kansojen välisestä kanssakäymisestä. Väinämöisen ja Louhen valtataistelu päättyi Sammon tuhoon.
Tästä alkaa Parvela kehittää juonta eteenpäin. Osa Sammon paloista katosi, osa piilotettiin hyvään talteen. Kostoa vannova Louhi palasi Pohjolaan ja on sittemmin vahvistunut salaa suureksi mahdiksi. Sukupolvien ajan Sammon vartijat ovat varjelleet voimaesineen sirpaleita estääkseen Louhea kokoamasta Sampoa uudelleen.

Kirja Tuliterä alkaa koulun kevätjuhlista. Ystävykset Ilmari ja Ahti esittävät kevätjuhlayleisöä kauhistuttavan sähkökantele-esityksen. Pojat olivat muokanneet saamastaan kanteleesta sähköisen tietämättä, että kantele oli osa vanhaa kalevalaista Sampoa. Julkinen esiintyminen saa pahat voimat liikkeelle. Alkaa Sammon sirpaleiden etsintäjahti.
Ahti ja Ilmari saavat tietää olevansa Sammon vartijoiden perillisiä. Heidän tehtävänsä on etsiä loput tallessa olevat Sammon sirpaleet ennen Louhia, sillä jos Louhi saisi sirpaleet haltuunsa, hän hallitsisi koko maailmaa. Pojat saavat saattueen sekä Väinämöiseltä perityn miekan Tuliterän. Seikkailu etenee vauhdikkaasti.

Sarjan toinen osa Tiera jatkaa seikkailua pohjoisissa erämetsissä. Sammon vartijat etsivät Tuonelaa, johon yksi päähenkilöistä on siepattu. Ennen Tuonelaa saattue löytää eräkylän. Kylän päälliköstä Tierasta saa saattue vahvan ystävän. Tieran kylän ja metsän väen tuki on tarpeen, sillä Pohjolan hiidet ja sotajoukot vaanivat ja syntyy suuri taistelu.

Sarjan kolmannessa osassa, Louhi, Sammon vartijat etsivät Pohjolaa ja tekeillä olevan Sampoa. Missä Pohjola olisi? Ryhmä alkaa selvittää Louhen ja Pohjolan arvoitusta.

Parvela kirjoittaa mainiolla otteella, runollisestikin hyödyntäen kalevalaista poljentoa. Tämän sarjan kirjojen seurassa ei tylsisty. Etenkin ensimmäisessä osassa huumoria on todella paljon. Mehevä kieli kuljettaa tarinaa joutuisasti ja hauskasti. Myöhemmin tarina saa synkempiä sävyjä, kun Tuonelan väki, Pohjolan sotavoimat ja Louhi astuvat mukaan. Ankeinakin hetkinä seikkailujen tuiskeessa porukka pysyy kasassa verbaaliherjojen ja ystävyyden lämmön avulla. Tosin Sammon mahti houkuttelee heikoimpia petokseen ja ystävien joukko uhkaa hajota.

Kirja sopii nuorille ja seikkailunjanoisille aikuisille. Alakoululainen kuunteli sarjan kirjat oikein mielellään. Ääneenlukukirjana koululaiselle oikea löytö.

Mielikki

Hae Tuliterä, Tiera ja Louhi kirjastosta.

perjantai 12. helmikuuta 2010

Katastrofin jälkeen

John Hillcoat on ohjannut varmasti ihan kelpo elokuvan Cormac McCarthyn romaanista Tie. Ainoa vika siinä on, että Tie on niitä romaaneja, jotka voisi jättää filmaamatta, joten ainakaan minä en aio käydä katsomassa sitä. En halua nähdä Tietä elokuvana, koska se on mestariteos ja se tapahtuu tulevaisuudessa, jossa jokin nimeltä mainitsematon tuho on kohdannut maapalloa ja hävittänyt lähes kaiken elämän. McCarthyn tyyli on niukka. Hän ei selittele liikoja, jotain on tapahtunut, aurinkoa tai maata tuskin näkyy tuhkalta ja maassa vaeltaa muutamia nälkäisiä ihmisiä, jotka yrittävät selvitä hengissä. Kun tuon maailman on mielessään rakentanut harvoista kirjailijan tarjoamista viitteistä, ei sitä kannata lähteä elokuviin tuhoamaan. Romaanissa isä ja nuori poika etsivät muita eloonjääneitä ”hyviä ihmisiä”, mutta törmäävät vain kannibaaleihin tai muihin roistoihin. Isä yrittää ylläpitää pojassaan uskoa parempaan, mutta kantaa mukanaan pistoolia kahdella luodilla.

Ensivaikutelmaltaan kirja on tyly, mutta loppujen lopuksi symbolinen tarina on ihmeellinen ja sydäntäsärkeväkin. Tie sai arvostetun Pulitzer-palkinnon ja muutamia muita palkintoja. Suomessakin se noteraattiin Tähtivaeltaja-palkinnolla, jonka saa aina vuoden paras suomeksi ilmestynyt Science Fiction –kirja. Valitettavasti kirjastossakin se löytyy Scifi-hyllystä, joka saattaa karkottaa monia lukijoita. Yleensä tekniikkaan enemmän kuin ihmiseen keskittyvään scifiin Tietä yhdistää vain se, että Tiekin on tulevaisuuskuvitelma.

Varsinkin Yhdysvalloissa kovassa kurssissa olevan Cormac McCarthyn kirjat ovat väkivaltaisia ja runollisia, ja häntä on verrattu William Faulkneriin ja Ernest Hemingwayhin. Faulkner-vertaus on osuvampi. McCarthylta on suomennettu aiemmin kaksi kirjaa. Myyttisessä lännen maailmassa vaeltava Matka toiseen maailmaan ja Texasiin sijoittuva takaa-ajotarina Menetetty maa, jossa pikkukaupungin sheriffi joutuu vastatusten uuden järjettömän huumeväkivallan kanssa. Coenin veljekset filmasivat Menetetyn maan ja tarina olikin elokuvana toimivampi kuin kirjana.

Juha

Hae Tie kirjastosta.